Kun lapsi on syntynyt ja otetaan ylös, sanotaan:
"Elä kuren iät, karen iät, harmoan havukan iät! Kasva pinon pituoks, hoasjan korkevuoks! Poikie ison sijalla, lasta vanhemman jälillä!"
Tämän jälkeen kääritään lapsi isän likaiseen paitaan, jotta hänestä tulisi hyväntapainen ja isän luontoinen. Varoiksi pahaa vastaan pannaan kääröön keritshimet sekä pyhän Pohorotshan kuva [Neitsyt Marian kuva]. Sitten lasta suulassutetaan[lapsen suuta painetaan kantapäähän] äidin vasempaan kantapäähän kolme kertaa, jotta lapsesta tulisi äidilleen kuuliainen. Ja vielä kierretään pienoista äidin jalan ympäri kolme kertaa, jotta se seuraisi äitiänsä. Tämän jälkeen pannaan käärö äidin viereen ja kierretään sekä äiti että lapsi tuleen sytytetyllä lapintorvella[kolme selkäpärettä asetettu torvelle], kirveellä (tai viikatteella) ja Pohorotshan kuvalla, jotka kaikki ovat samalla kertaa samassa kädessä. Kolme kertaa tavallisin menoin kierretään ja sanellaan:
"Aian rautaisen rakennan, teräksiset panen seipähät varomah, varjelomah vassen kohti vassuksie, kohti kaikkie kovie. Neitsyt Moarie emoni, rakas äiti armollini, sie olet vanhin vaimoloista, ennustaja ensimäini, varo kaikki vahinkoista, varo ta i varjele! Tule huonon hoitajaksi, viallisen voitajaksi!"
Pyhänkuva ja kirves (tai viikate) pannaan äidin pääpohjiin pieluksiin, jotta ei paholainen voisi tehdä tuhojaan. Äiti kun on silloin "hel'l'immyölläh".
Vielä pitää äidin itsensäkin varata lastaan silmäyksiä vastaan. Kolme kertaa hivelee hän oikealla kädellään lapsen kasvoja ylös käsin. Sitten tiristää äiti rintamaitoa pienille kasvoille. Siitä lapsi kasvaa kauniiksi ja kaikille mieluisaksi. Samalla on maidolla peseminen varauksena pahoilta silmiltä. Ei synnyntäsijalla eikä kohta jälkeenkään saa pienoista näyttää muille kuin hyville tutuille. Pahaverisille ja pahantapaisille ei ensinkään uskalleta näyttää, sillä kun synnyntäsijalla silmätään, niin siitä ei ole päästäjää. Monet uskovat vielä, että lapsesta tulee sen vieraan ihmisen luontoinen, joka on lapsen ensimmäiseksi nähnyt.
Synnytyksen tapahtuessa puhutaan vain hiljaa "tshuhuttamaila", jotta lapsesta tulisi vakavaluontoinen ja hyvänlaatuinen. Jos synnyttäminen tapahtuu pirtissä, ei siinä saa silloin tehdä mitään semmoista työtä kuin kerimistä, kehräämistä, tikuttamista, vitsanvääntöä. Ne vaikeuttaisivat asiaa. Mutta semmoisia, jotka helpottavat, saa tehdä, esim. purkaa ja riitsiä saa kyllä ja repiä vanhaa vaatetta sekä lappaa lankaa rullalta. Vieläpä saa puuta särkeä, katkoa, polveaan vasten rutjoa, niin että sälöt lentelevät.
Napanuorasta ja sen asennosta tutkitaan lapsen kohtaloa. Kenellä on syntyessä napanuora ympäri kaulan, se viedään sotapalvelukseen ja sotaan. Jos se lisäksi on niin tiukalla, että jää sija kaulaan, niin lapsi kuolee sotaan. Sotapalvelukseen viedään sekin, jolla napanuora on sujahtanut jalan taikka käden ympäri. Mutta jos napanuora on ikäänkuin surman silmukalla [surman silmukka: nuoranmutka kääntynyt hirttosilmukalle], niin joutuu lapsi aikoinaan vankeuteen. Myös vastaiset lapsensaannit nähdään ensimmäisen lapsen napanuorasta: vaimolle syntyy vielä yhtä monta lasta kuin on "solmua" napanuorassa, siinä kun on niinkuin oljessa solmuja. — Kun vaimo on saanut kaksoset ja on kahdet istuimet, tiedetään, että hän saa vielä toiset kaksoset, mutta jos on vain yhdet istuimet, ei hänen enää tarvitse odottaa toista kaksosparia. Istuimet kuopataan lammaskarsinaan, jottei niitä kukaan saa käsiinsä, niillä kun pahansuopa voisi ilkeyttä tehdä, muuttaa lapsisarjan taikka muuten rikkoa.
Jos lapsi syntyy takaperin, niin siinä on paha puul'l'i, silloin on jotakin "liikoa tarttunut", kirot tai muut pahan rahvaan rikkiet. — Jos lapsella, varsinkin pojalla, on heti synnyttyä kova ääni, oikein "urohoini eäni", tulee hänestä väkevä ja "lujaluontoni".
Mies ei saa olla synnytystilaisuudessa läsnä, ellei se ole aivan välttämätöntä. Synnytys on vaikeampi silloin, kun mies, umpitukka, on saapuvilla. Siksi ei miehelle synnytyshetken tullessa asiaa ilmoitetakaan.