Joskus puhutaan myös keijulaisista, jotka ovat samaa väkeä kuin manalaisetkin, samanlaisia rauhattomia olentoja, joiden täytyy aina olla liikkeellä. Sanotaankin rauhattomasta ja levottomasta henkilöstä: "hänell' ei ole sijaa — — — yhen verta kuin keijulaisilla".
Sitten on vielä ristirahvaan rauhan häiritsijöinä vajehuksia ja kummituksia, jotka nekin lienevät manalaisten ja paholaisten sukua. Vajehus on jokin paholaisen, "toispuolehisen", sukuinen olio, siitä merkillinen, ettei sillä ole ensinkään varjoa, kuvahaista, — se liikkuu kuin "kuvahaiseton imehnini". Kummitukset taas "verissä varautteloo"; näkee, että se on tuossa, mutta kun "mänöö ta katshoo, ni ei olekkana". Kun näkee kummituksen, pitää mennä takaperin sitä "sepöämäh" [syleilemään, käymään syliksi] ja sanoa: "Tervehen elät? Tässäkös sie olet? Tavotinpas siun! Silmahan mie etshinkin!" Sitten se ei enää säikäytä. Kummitus on vain haamu, kuolleen haamun tapainen. Se ei tee pahaa, se vain peloittaa.
Loppusanat.
Edelläolevassa kuvauksessa on esitetty runsaasti Vienan Karjalan tapoihin ja uskomuksiin liittyvää sanastoa ja kielennäytteitä. Mitä tämän aineiston foneettiseen asuun tulee, käy jo teoksessa käytetystä karkeasta transskriptsionista ilmi, ettei tekijä ole pyrkinyt foneettiseen tarkkuuteen. Äännehistoriallisena materiaalina voi teosta vain hyvin varovaisesti käyttää.
Kuten esipuheessa mainitaan, on esityksen ainekset koottu etupäässä Vuonnisesta kotoisin olevalta vienankarjalaiselta vaimolta Anni Lehtoselta. Vuonnisen murre kuuluu alueeseen, jossa suomen s:n vastineena useimmissa asemissa on sh. Teoksessa esiintyy sh:n sijalla kuitenkin miltei säännöllisesti suomen kielen mukaan s. Siitä huolimatta on t'sh-äänne yleensä merkitty tsh:llä eikä ts:llä; tämän äänteen eri pituusasteita ei oikeinkirjoituksessa ole erotettu. Muljeerausta ei yleensä myöskään merkitä — tämä koskee t, d, l, r, s, ja n äänteitä. Venäläisissä lainoissa tuntuu merkintä joskus sotivan Vuonnisen murteen äännelakeja vastaan, kun on originaalin mukaan merkitty g, d, b sanoihin, joissa varmaankin todellisuudessa esiintyy k, t, p. Eräissä taivutusmuodoissa — väliin myös sanastossa — ilmenee suomen kielen vaikutusta. — Osa epäjohdonmukaisuuksista perustunee kielenoppaan puheeseen.
J. Kalima.