"Vasta selän peällä, pyhä Pohorotsha peän peällä. vassan lehti vahvistamah, koivun lehti kossuttamah! Neitsyt Moarie emoni, rakas äiti armollini, tuo hiemalla hikie, kanna kauhalla väkie, väkie väsymätöintä, polveh puutumatointa, jotta jalka jaksais käyvä, polvi polkie kykenis luillah lutelomah, suonillah soutamah, jaloillah japsamah — ihoh alatshomah, varsin voattehittomah."
Samalla varatulla vedellä pestään lapsi kolme kertaa, jäännös vain jätetään tallelle altaaseen, ja seuraavalla kerralla lisätään siihen uutta. Lopuksi pesuvesi kaadetaan saunan lattian alle. Jalkoihin tallattavaksi ei lapsen pesuvettä saa heittää muulloinkaan, vaan viskataan se jonnekin huoneiden sillan alle. Jos äidillä on semmoinen vaiva, että "pojat järkiäh kuollah", pitää lapsen pesualtaana käyttää tervarenkiä, sankoa, jossa on pidetty tervaa. Jotkut pesevät lasta lehmänrieskalla[rieskalla maidolla], jotta pienoisesta kasvaisi "lauhaluontoni".
Ensi kerran pestessään on poapon myös huolehdittava pienoisen pään muodosta. Muutamilla "on peä niinkuin neliönä palana olis", ja se pitää koota. Toisilla taas on syntyessä pää pitkä ja vielä otsapuolella päälaessa oleva sulavaini on "kokonah kahallah, ni jotta sormi mänöö." [Kun sulavainen on iso, ei lapsi rupea kotvaan puhumaan. Sitten vasta kun sulavainen on kasvanut umpeen, alkaa lapsi puhua. Eikä sulavainen saa jäähtyä. Pelkästään siitä, että sulavainen pääsee jäähtymään, saa lapsi kovan taudin. Pitää sentähden aina pitää katetta sen peittona.] Siksi pitääkin poapon joka suunnalta käsin hiljalleen painella, jotta pää ei jäisi "levälläh", vaan tulisi siitä "tasani ja pyörie niinkun nyplä. Se on siitä kaunis". Samalla lapsesta myös tulee "lujapäini, jottei kohtoa ni mikänä kohelma". Pyöreäksi ja kauniiksi muovaeltu pienokaispää kääräistään sitten paikkaan, huiviin, huivinkolkat asetetaan lapsen rinnalle ja lapsi kapaloidaan.
Ensi pesua toimitettaessa on lapsi myös mitattava; pienoisen pituus määrätään vaaksoin ja koetellaan kyynäsvarrella. Terve täysiaikainen lapsi on poapon käsikyynärän pituinen. Samalla myöskin vartaloa mitelläh, jotta lapselle saataisiin sekä vasen että oikea puoli yhtä pitkäksi. Mittaillessaan asettaa poapo pienokaisen poikkipuolin polvilleen, selkä ylöspäin, ja koettaa, ulottuvatko taakse taivutetun vasemman jalan kantapää sekä oikean käden etusormi kosketuksiin keskenään. Samalla tavalla taas tarkastetaan vasenta kättä ja oikeaa jalkaa. Jos jommankumman puolen jäsenet eivät yletä toisiinsa, hierotaan saippualla, "mudan kera", ja venytellään jäseniä, kunnes ne käyvät yhteen.
Sen jälkeen on vielä vatsha kohoteltava. Lapsi käännetään selälleen ja vatsaa kohotellaan käsin joka suunnalta "napah päin", "jotta napah kokoutuu kaikki suonet, jotta napa peäshöy löyhemmällä ta napanahat liikkumah".
Sitten saatetaan lapsi vaatteisiin. Jos lapsi on huononnäköinen, huonokuntoni, niin sitä kädellä taputellaan, kun se on saatu vaatteisiin, jotta veret pääsisivät liikkeelle. Suustakin imetään henkeä, jos lapsi on tupehuksissa. Ensi kerran paitaa päälle puettaessa käärii poapo sen käteensä "tukkuh", sylkäisee kauluksen reiästä paidan läpi lattialle ja sanoo:
"Uusi uuveks, voate vanhaks, lapsi terveheks!"
[Uudesta kankaasta ei lapselle tehdä paitaa eikä muitakaan vaatteita, muuten tulisi lapsesta paha vaatteen kuluttaja. Mutta kun tehdään vanhasta vaatteesta, tulee lapsesta vaatteen säästäjä, varova käyttäjä.]
Poikalapsen kapalovyöksi pitäisi panna isän paitavyö, ihopaidan päällä pidettävä vyö. Siitä se paremmin miestyisi, sillä
"Millä vyöll' on iso vyötty, sill' on poikakin kapaloitu."