[Arkaa miestä kiusoitellaan: "Eipä silma olekana miehen vyöllä vyötty."]
Mutta naisen vaatteisiin ei millään ehdolla saa poikalasta laittaa, ei varsinkaan naisen liinaa eikä lakkia asettaa päähän. Siitä tulisi niin arkaluontoinen, että jäniksiäkin pelkäisi. Tyttölapsi taas kapaloidaan äidin kuosalirihmalla taikka hivusrihmalla, jotta tyttö tulisi äitiinsä.
Lapsen kynsiä ei saa siihen asti, kun se rupeaa kävelemään ja puhelemaan, millään teräkalulla leikata, muuten lapsen ikää lyhentäisi. Äidin on tapana vain puremalla nitistää ne lyhemmiksi ja sylkeä suustaan lapsen "sisälöh", poveen, josta saavat karista lattialle. Eikä lapsen hiuksia saa leikata, ennen kuin lapsi rupeaa puhelemaan; näin alkaa se sukkelammin puhella. Joskus pidetään pitkätukkaisena kolmivuotiaaksikin. Ei myöskään saa pienen lapsen päästä tappaa täitä; jos tappaa, ei lapsi opi puhumaan, vaan jää mykäksi.
Kun lapselle ensi kerran annetaan rintaa, sanotaan:
"Tätä on syönyn sukus, syntys ta helie heimokuntas, tätä rupie siekin syömäh!"
Kuusi pyhää vain saa lasta rinnoillaan ruokkia — vuodessa on neljä pyhää eli paastoaikaa: joulu, suurpyhä, Petriin pyhä ja Spoassun pyhä mutta seitsemänneksi, siis noin puolentoista vuoden kuluttua, on jo vierautettava; mutta jos lapsi on syntynyt juuri suuren pyhän edellä, saa imettää vain vuoden verran, sillä kahden suuren pyhän yli ei lasta saa imettää. Jos imettää yli määrän, tekee niin suuren synnin kuin syöttäisi lapselle omaa vertansa, sillä maito on silloin jo muuttunut vereksi. Saadakseen vierauttamisen jälkeen maidon erittymisen loppumaan menee äiti katajikkomäelle, kohottaa kolmen yksikantaisen katajan juuren ylös, ripsuttaa rinnoistaan sen alle maitotilkkasen ja jalallaan painaa juuren paikoilleen. Sitten ei enää "täyvy" rinnat. — Kolmea vuotta nuoremmalle lapselle ei saa antaa lihaa, sillä se on synti, räähkä, ja lisäksi siitä on seurauksena, että lapsesta tulee pehmeäkielinen ja huonopakinainen.
Mutta äidille on vaarallista, jos lapsi sattuu kuolemaan maitosuulla, s.o. kuolee saamatta suuhunsa mitään sen jälkeen, kun on rintaa annettu — siksi pitääkin heikolle lapsukaiselle, jonka kuolemista pelätään, aina heti imettämisen jälkeen antaa suuhun vettä. Muussa tapauksessa voi lapsi viedä äidin maidon mukanaan manalle, niin ettei sitä enää jää vasta syntyville siskoille ja veljille. [Samoin vie lapsi lehmän maidon manalle, jos sitä on viimeksi jäänyt suuhun kuoleman sattuessa eikä ole huomattu antaa vettä.] Jos on näin ikävästi sattunut, on maito päästettävä manalta. Käydään rannasta vettä noutamassa, valetaan sitä seulan läpi kolme kertaa astiasta toiseen kolmella kynnyksellä, vajan, sintshin ja pirtin, sitä juotetaan, sillä valellaan ja sanellaan:
"Tule, maitoni, manalta, tavoin toisin tuonelasta, torvin toisesta talosta, alta kylmän kynnyshirren, alta kauhien katajan! Ei maito manalla jouva, emon tuoma tuonelahan, maito moalla tarvitahan, emon tuoma tässä moassa, tuolta tuonelan kojista, kalmalaisen karsinasta."
Sitten kun lapsi alkaa "kyhöytyö käsih", päästetään hänet eikä "enämpi kapaloija". Jo pienenä saattaa huomata, mitä lapsesta on tuleva. Mitä lapsi itsestään alkaa "kysyö ta loatie" taikka mitä pakinaa ensimmäiseksi pitää, niin sen työn raataja hänestä tulee. — Jos taas lapsi oppii "moamon" sanomaan ensiksi, saa äiti seuraavalla kerralla tytön, mutta pojan, jos lapsi "toattoa" ensiksi yrittelee.