Vetisestä paikasta, savikosta, likarapakosta, hetteestä taikka kaivosta saattaa tarttua vesimoahini, jonka synty on
"Vesihiitto Väinön poika, syöviitto Kalevan poika."
Kuivilta mailta taas takeltuu kuivamoahini, minkä eno on.
"akka manteren alani, poika pellon pohjimmaini."
Vielä kylystäkin voi maahinen, kylymoahini, hinkautua. Sen emo on
"rupi-tyttö. ruskie neiti".
Kylyn vesikaukalosta, johon kuumennuskiviä on laskettu, taikka lautasien rikoista se tarttuu ja rökähyttää ihon tuville.
Metsä saattaa hinkautua, jos siellä ollessa pelästyy jotain, samoin myös, jos säikähtää nähdessään karhun repimän lehmän taikka metsästäjäin tuoman karhun, linnun, jäniksen tai muun metsänelävän. Siitä voi metshännenä tarttua ja vaivata varsinkin yöllä. Se on
"Mielikki metosen tyttö, salakoaren vaimo kaunis",
joka käy vaivaamaan. Sen kivuista päästetään siten, että valetaan vedellä, joka on kolmesti kiehutettu — pitää kiehuttaa kolme kertaa, sillä metshänemä on äkäisin haltia —, ja vesi viedään metsään kolmen tapionkannon juurelle. [Tapionkannoksi sanotaan tuoreen puun juuresta kohoavaa n. parin korttelin korkuista tuoretta kantoa.] Metsä saattaa myös hinkautua metsäpirtistä yhdessä maahisen ja veden kanssa.