Voikoa kaunissella kaunehien karjalintusien kajollisiks kajon kohtalahisen kasvopuoluot. Eikö kajon ensimäisinä kevätkaunehuisina kajon koalelis alla kaunehien ilmasien kajollisina karjalintusina.
Mie, kaiho vartuoni, kajon pikkaraisien kahenloatusien kannettuisieni ['kajon pikkaraisien kahenloatusien kannettuisieni' = lapsieni, sekä poikien että tyttöjen] kera niistä hänen kallehuisie kajon silmiltelisin."
Pikku tyttöä pestäessä itkee äiti:
"Mintäh valkoalet, valkieni sorsaseni [Valkie sorsa tark. pesijää. Lasta pesee vain yksi henkilö], miun vallan hulluista [aivan pientä] vaklonimyön [neitosen] alkuista voalimaistani [= lastani], valkeijen ilmojen malttelematonta? [ei vielä osaa puhua, eikä mitään tehdä.]
Mie toivelen [luulen], kurja vartuoni, jotta, kuulu sorsaseni, miun kujin hullusella kuklanimyöllä [neitosella] kuvoamaisellani [kuvoamaisellani = lapselleni] lapsien kumma kukkasie [kummia leikkikaluja] kujin loajittelet.
Onnakko miun kujin helppoista [aivan pientä] kuklanimy(ö)ttä kuvoamaistatani kuulu syntysih varoin [Tuonelaan varoin] kujin loajitteletta?
Voi, miun kuklanimyöt kuvoamaiseni, kuulu ilmojen malttelematoin, kuulu hyväseh kuuritshaikkunoijen [kuuritsha = katonharjalla piipottava koristettu harjahirren naula] peällä kujin pikkaraisiks kummalintusiks [oudoiksi, monennäköisiksi, kauniiksi lintusiksi] kujin koetella kujertelomah lapsien kummakielysillä [oudoilla kielillä].
Mie toivelen, jotta miun kujin hulluni kuklanimyöt kuvoamaiseni kujin koaleli kujertelomah kuulu hyväseh kuuritshaikkunoijen peällä.
Mie niistä kuvoamaiseni kuminakielysie kuuloistelen [kuuntelen], kun kaksien kuuluhyväsies kujin assuntasijasissa [vanhempien asunnossa, kodissa] kuuritshaikkunoijen korvasissa [vierillä] kujin loajittelen jos min kujillisie [laatuisia] kujin avotyöhysie [töitä].
Niin kun kuvoamaiseni kujerteloo lapsien kummakielysillä, mie niih kurjasieni [suuret mielipahani] kujin alentolen [poistan, lasken, unhotan] niillä aikasin, kurja vartuoni, kun niitä kuuloistelen.