Ei kuillana aikasin koko orhiessa ikäsessäni ole enämpi orhien hyväseni omusie yksillä opinjaverosilla."
Vainajan tilasta sekä hänen pirtissä olonsa aikana tapahtuneista seikoista voidaan todeta ja ennustaa tulevia kuolemantapauksia sekä muita seikkoja. Niinpä jos vainaja on pitemmän aikaa sulana eikä jäykisty, vaatii hän toisia vainajia jälkeensä. Samoin myös, jos kuoltua hänen silmänsä jäävät raolleen; vasen avoimeksi jäänyt silmä kutsuu naishenkilöä, oikea taas miespuolista. Jos kuolijassa hengenlähdön jälkeen, pesemisen päätyttyä, tavataan täi, joka mataa jalkoihin päin, kuolee talosta pian toinenkin henkilö, mutta jos syöpäläinen yrittää päähän päin, ei kuolema ole niin lähellä. Toisinaan tuohuksien tuli kuolinpirtissä häilää ja liehuu aivan omia aikojaan. Silloin muka anhelit liikkuvat vainajan ympärillä.
Joskus ilmestyy kuoliotalon pihalle pikkuisia lintuja[harmaita pieniä lintuja niinkuin "punaskarja", pulmusparvi]. Silloin ovat muka toiset vainajat tulleet tuolta ilmalta ottamaan vainajaa vastaan.
Jos joku pelkää kovasti vainajaa, kehoitetaan häntä nipistämään kuolleen vasenta kantapäätä kolmesti taikka kohottamaan kolmesti arkkua. Se karkoittaisi pelon. Mutta kovin arkaluontoisen ei pidä mennä sitä tekemään, eipä katsomaankaan vainajaa, sillä hän voisi silloin pelästyä ja saada ikuisen kalman. Lapsia ei uskalleta laskea kuolleen lähelle.
Mutta jos sattuu ukonilma nousemaan, kun ruumis on pirtissä, aletaan sitä kiireesti toimittaa hautaan, vaikkei kolmea vuorokautta vielä ole kulunutkaan. Ikkunat kuolleen kohdalla peitetään silloin vaatteella ja ikkunalaudalle lasketaan jokin kulunut rauta-ase — veitsi, keritsimet, vasara tai viikatteen kappale — ja kulunut viikatteen liippakivi. Mutta sittenkin voi ukkonen toisinaan vainajan panna, jopa niin, että hän halkieu ja rupieu vuotamah. [Ukonilmalla ei muuten pitäisi kenenkään olla pitkällään, ukkonen kun silloin helpommin iskee].
5. VARAUTUMINEN VAINAJAA VASTAAN.
Sitä pirttiä, missä vainaja on kuollut ja sitten kolme yötään levännyt, on jälkeenkinpäin varoen käytettävä. Kuuteen viikkoon ei siinä saa mitään iloa pitää eikä meluta. Ei myöskään saa pirttiä koko sinä aikana jättää puustaksi, tyhjäksi: vainaja voisi silloin palata sinne takaisin ja saada aikaan pahaa.
Mutta varsin vaarallisia ovat ne esineet, jotka ovat hengenlähdön aikana taikka heti sen jälkeen koskettaneet vainajaa, vieläpä jotkut semmoisetkin, jotka eivät ole kosketuksissakaan olleet. Niistä näet pelätään kalman tarttuvan.
Kaikki vainajan alla olleet vuodeoljet, kuolentarikat, sekä huonot vaatteet on ennen kuolleen hautaamista poltettava, samoin pesurikat, pesuvastat ja pesuripakot (rievut), vieläpä arkkua laadittaessa syntyneet lastutkin. Kaikki ne kannetaan loitos järven rantaan lietteelle taikka metsään alangoille, missä ei ole tapana liikuskella, ja sytytetään palamaan. Talvella ne poltetaan järven jäällä. Järven lietteelle taikka metsäalangolle, missä kalmajätteitä on poltettu, ei uskalleta mennä kävelemään. Moni on niistä paikoista saanut kuolemantaudin ja mennyt manalle, kun ei ole tästä taudista päästäjää. — Pirtin lattiasta, niin kauan kuin se on ruumiin jäleltä pesemättä, saattaa myös kalma tarttua, jos siinä kävelee paljain jaloin.
Ruumiin pesuvesi viedään ulos ja kaadetaan maahan semmoiseen paikkaan, missä ei voida liikkua, esim, jonkin huoneen salvoksen alle. Pesentäsaippuaa ei saa enää tavallisiin pesuihin käyttää; jos sillä pesisi itsensä, alkaisi vapisuttaa, niin ettei mikään jäsen pysyisi alallaan. Toiset pistävät sen kuolleen mukaan, mutta toiset panevat talteen taikavälineeksi, jolla voidaan aiheuttaa pahaa. Samoin myös sillä neulalla, jolla vainajan kuolinvaatteita on ommeltu, saatetaan tehdä pahaa, etenkin, jos sillä on ommeltu kolmet kuolijan verhot. Tytöt voivat pistää sen salaa tungettelevan nuorukaisen vaatteisiin, ja siitä tungettelijan luonto lankeaa; tuntuu kuin olisi aina "moa peällä". Se rihmakin, joka on jäänyt vaatteita ommeltaessa, on poltettava. Jos sillä ompelisi vaatteensa, saisi siitä itseensä tuskan, ikäänkuin kalman.