Ne kuolleen vaatteet, jotka ovat kuoleman hetkellä olleet vainajan yllä ja ovat liian hyviä poltettaviksi, viedään ulos ja pestään. Ensin ne huuhdotaan kolmessa vedessä, ja vesi aina kaadetaan maahan; sen jälkeen ne vasta virutetaan järvessä. Pestyä vaatteet asetetaan aidan nurkille kuivumaan ja ne saavat siellä tuulettua kuusi nedälie (viikkoa).
Monet varat on tehtävä, kun lähdetään viemään kuollutta pirtistä pois.
Sille sijalle, jossa arkku on ollut, heitetään heti kylmää vettä ja suolaa ("ruotshin-suolaa"), lisäksi vielä jokin rauta-esine: hiilihanko tai uhvatta, keittokoukku tai patahanko. Skammit, rahit, jotka ovat olleet arkun alla, polkaistaan kylelleen, jotta talossa ei vasta heti surma vierailisi. Vainaja viedään ulos jalat iellä-päin ja kun on ovesta päästy, ei lasketa sisään eikä uloskaan ketään, ennenkuin pirtin ovea on yhteen kyytiin kolmasti paiskattu hyvin kovasti kiinni. Sitten ei manan matkalainen voi palata takaisin. Kuollutta ulos vietäessä ei saa pirtin ikkunasta katsoa jälkeen. Siitäkin voi vainaja myöstyä takaisin. Ulkona taas, kun kuollutta tuodaan vastaan, ei saa katsoa vastaantulijaan, vaan pitää kääntyä takaisin päin ja "prostiutua". Sitten saa kyllä katsoa jälkeen. Ellei näin menetellä, hinkautuu kalma ja silmät tulevat kipeiksi.
[Silmiä, joihin kalma on hinkautunut, pestään vedellä, vesi viedään kolmen tien haaraan ja manataan:
"Mäne, kalma, karsinah, kylmä, kylmäh kyläh, alla kylmän kynnyshirren, alla kauhien katajan, karvoista emo- (t. iso-) kapehen, emon tuoman ruumehesta, vaimon kantaman ihosta, vaivasesta vartalosta!"]
Vaikka tuntematontakin vainajaa tuodaan vastaan, on prostiuduttava. Sillä "kuollehelle kuninkaskin lakkiah nostaa".
Koko sinä aikana, jonka vainaja on pirtissä, ei pirtin lattiaa kertaakaan lakaista eikä muutenkaan siivota. Mutta heti kun kuollut on viety pois, lakaistaan lattia, pyyhitään vastoilla, ja rikat viedään ulos ruumiin jälkeen ja poltetaan samalla rantalietteellä, missä vuoileoljetkin. Tällöin manataan:
"Kaikki ruhkat myötähäs, kaikki pahat matkahas! Siipines, sulkines, luines, lutehines, ynnä ytimines, mäne myötä möykkyines!"
Silloin on vainaja "hieritty pois siltä paikalta eikä se enää siitä takaisin tule". [Samoin häiden aikana ei myöskään pirttiä lakaista. Vasta häiden loputtua lakaistaan, ja rikat työnnetään morsiamen jälkeen, jottei hän ikävöisi entiseen kotiinsa.] Lakaisemisen jälkeen lattia vielä pestään vihkolla, ja kolikalla (luudalla) vettä valelemalla lykätään. Kuolentasijalle lattiaan isketään kolme rautanaulaa, jottei sillä sijalla ketään varauttaisi. Jollei rautanauloja lyötäisi, kummittelisi kuolinpaikka, niin ettei kukaan voisi siihen panna pitkäkseen.
Viimeksi savustetaan pirtti katajoilla. Hinkalolle (arinalle) työnnetään katajia palamaan, ja palavalla havulla tulitellaan ympäri pirttiä, eniten kuolinsijoja, niin että huone tulee savua täyteen. Näin kalmanhaju kaikkoaa kuolinpirtistä, ja paholainenkin pelkää katajaa, kun se palaessaan rätisee.