Jo aamulla aikaisin ovat hauvankaivajat lähteneet hautausmaalle haudan tekoon. Hautaa ei näet saa kaivaa yöksi avoimena olemaan. Ei myöskään saa jättää kaivettua hautaa yksikseen; jos hauta tulee valmiiksi, ennenkuin kuollut tuodaan siihen, pitää jonkun jäädä sen luo vartioimaan. Arat henkilöt eivät uskalla jäädä, mutta rohkealuontoiset eivät pelkää, kun asettavat pari lapiota ristiin haudan yli. — Kun haudankaivajat lähtevät työhönsä, itketään heille:
"Elköä viluilla pohjolan viimapuolusilla visan loajitelko vieslöveä hyvästäni Tuonelan vierisijasilla [tark. hautaa] näinä päivävierennäisinä.
Voikoa lämpimillä puolusilla vieslövie ilmasie visan loajitella, jotta ei vieslövän hyväseni pitäis vieslövis syntysis viluilla viimapuolusilla kaiken aikasin visan koalella.
Elköä, kyhän olovat omakuntaset, kylmillä kyytäpuolusilla [kyytäilma = pohjoinen tuima viima] kyhän asetelko kyllä hyvästäni kyhän polvuhisilla kylkisijasilla [ikuisilla makuusijoilla], jotta ei pilaisi kyllä hyväseni kyhän alituisista [alituisesti, aina] kyytäpuolusilla kyllä ilmasie kyhän koalella kuulu syntysissä.
Voikoa lämpymillä puolusilla kyllä ilmasie kyhän asetella, jotta ei niistä tulis kyhelmäiset [suuret mielipahat] kyhelmällä vartuollani kaikeks kyllä ikäseksen' kyhän alenneltavaisiks.
Voikoa, oimun olovat omakuntaset, oikiella puolella orhien Spoassusen Otavatähtösie ['oikiella — — — Otavatähtösie' = suvipuolelle Otavaa] orhien hyväseni olentosijaset oimun loajitella orheih syntysih näinä päiväoprennaisina.
Eikö orhie Spoassusen' orhieta hyvästäni orheis syntysissä oikiella puolella Otavatähtösie oimun asettelis oimun eloistelomah. Kun oli osien alla ['osien alla' = hyväosainen, varakas] ilmojen peällä koalelijaini, jotta ei orhie Spoassusen' orheis syntysissä osattomih osaeloksih ['osattomih osaeloksih' = huonoille osille] oimun otplahoslovis [asettelisi] orhieta hyvästäni."
Kuolleen kantajiksi rupeavat ketkä vain ovat saapuvilla. Nuoret kantavat nuoria, vanhat vanhoja, miehet miehiä, jopa naiset naisia, tytöt tyttöjä. Mutta läheiset sukulaiset eivät ota kantamiseen osaa. Siitä vainaja taas olisi pahoilla mielin, luulisi, että "he niin suvaitshisivat hänen moah mänövänsä". Myöskään ne, jotka ovat heikkoluontoisia ja pelkäävät, eivät mene kantamaan; jotkut eivät uskalla mennä vainajaa kaimoamahkana, saattamaankaan. Niinpä esim, raskaana olevat vaimot pysyvät pois koko kuolinkulkueesta. Vainajan leski kyllä saattaa miestään kalmistoon, jos kykenee.
Jo aamupäivällä on ruumis saatettava kalmistoon, ennen puoltapäivää. Iltapäivällä, sen jälkeen, kuu päivä kääntyy luoteelle [länteen], ei vainajaa enää saa panna hautaan, sillä jälkeen puolen päivän haudatulle ei näytetä päivää tuonelassa, vaan vainaja saa olla ainaisessa pimeydessä. Muuten ei kalmistoonkaan saa iltapäivällä mennä, eikä sitä uskalletakaan tehdä. Sillä kalmiston asukkaille on iltapäivällä annettava rauha. Häiritsijälleen, puolenpäivän jälkeen kävijälle, ne voivat suuttua, jopa saattaa hinkautuman, ellei kävijä osaa väkeä asettaa.
Ennen hautausmaalle lähtöä on jo toimitettu lähtöstola, katettu pöytä, jossa on syötäviä kaikenkaltaisia, teetä ja kahviakin, jollakulla viinaakin. Mutta ennen kalmistossa käyntiä ei pöydän antimia nautita.