Arkkua kannetaan orrella. Arkun kumpaankin pääpuoleen sidotaan nuorat ja nuoriin mutkat, joihin pujotetaan orsi arkun pituussuuntaan. Orsi on niin pitkä, että kuusi henkeä voi yhtaikaa olkapäillään olla kantamassa, kolme kumpaisestakin päästä. Arkkua matkaan laiteltaessa itketään:
"Min vallallisilla vasrityöhysillä [töihin, ulkotöihin] valmisteleka valkieta hyvästäni, vallan olovat omakuntaseni ta valivot voalijaini lapset, kuin että ole näihe loatusie eloksie koko valkiessa ikäsessäni minkänä vallallisilla varsityöhysillä valmissellun?
Min tunnollisilla tuontatiehysillä [kauppamatkoille, ansiotöihin] tunnon loajitteletta tuvista hyvästäni, tunnon olovat omakuntaseni ta tuomekset [pojat] tuuvittajaini lapset, kuin että ole näihe loatusie koko tuvehessa ikäsessäni tunnon loajitellun?
Niin alkoa äijiksi tuhmasikseni tunnon loajittautuo turtivolla vartuollani. Onnakko tulemattomilla Tuonelan tuontatiehysillä tunnon loajitteletta tuvista hyvästäni tunnon jälkimäiset kertaset."
Sitten otetaan orsi olkapäille ja lähdetään kantamaan. Ovesta vietäessä prostiudutaan (pyydetään anteeksi) vainajan puolesta. Hän on ehkä eläessään ovissa pahoin sanoin liikuskellut. sentähden on anteeksi aneltava. Se toimitetaan itkusanoin:
"Prostikkoa [antakaa anteeksi] valkieta hyvästäni nämä omat vallan assuntasijaset vallan jälkimäiset kertaset!
Et tiijä, valkeijen ilmojen peällä oloaikasina, on niin vallallisien vaimaloijen sanojen ['vaimaloijen sanojen' = kirosanojen] keralla vallan koalellun omissa vallan assuntasijasissah.
Elköä kiirähäisistä [kiireesti] kirasta [armollinen, hyvä] hyvästäni omista kiran assuntasijasistah kiran koalatelkoa!
Anna ois kiras hyväseni omissa kiran assuntasijasissah omien kiiromaisieh keralla kiran olovammat aikasie.
Voikoa aikoja alennellen ['aikoja alennellen' = hitaasti] assutella armasta hyvästäni omista assuntasijasistah aijan polvuhisilla Tuonelan tiehysillä.