Anna visan olovammat aikasie ['visan — — — aikasie' = kauan aikaa] omissa visan assuntasijasissah omien viihyttämäisieh keralla visan koalelis.
Vet, tuloo viihyttämäisilläh visan suuret ikävien vieronaiset hänen vieslövyisieh kuin jeähäh visan armottomiks vieslövien ilmojen peällä visan koalelomah."
Samoin prostiudutaan sintshissä;
"Prostikkoa vetristä hyvästäni nämä omat vestokattoset [veistetyistä laudoista tehdyt katot], sadoin verskoin vejetyt [sadoin verskoin vedetyt = monista laudoista laaditut], verran jälkimäiset kertaset!
Et tiijä on vetrehien ilmojen peällä oloaikasina min visallisien vieronoijen sanojen [vieronoijen sanojen = kirosanojen] keralla visan koalellun näitä vestokattosie visan loajitellessah."
Ulos vietäessä lasketaan arkku kolmannelle kynnykselle, vajan kynnykselle. Vainajalla voisi olla paha mieli, jos häntä kulotettaisiin vallan kiireesti, pysähtymättä. Täällä taas vajoilla, sintshin edessä olevilla katosrappusilla, pyydetään proskenietä (anteeksi):
"Prostikkoa valkieta hyvästäni omat vajovieryöt vallan jälkimäiset kertaset valkeijen ilmojen peällä oloaikasina!
Et tiijä, on omilla vajovierysilläh min vallallisien vaimaloijen sanojen keralla vallan koalellun valkeijen ilmojen peällä oloaikasinah."
Sitten taas pihamaalle päästyä:
"Prostikkoa loatu hyvästäni nämä lastupihaset [pihalla on tavallisesti kaikenlaisia lastuja, varsinkin syrjäpuolessa veisto- ja pinopaikalla] loavun jälkimäiset kertaset, kun loatu syntysih loavun koalellah!