Joillakuilla vaimoilla on tapana tehdä kaksosia. Tämmöinen "sukujuoni" menee äidistä tyttäreen aina kolmanteen polveen asti. Pojat hiukan pelkäävät naida semmoisesta suvusta, epäilevät: "kenpä häntä ottaa hanhenpoikuetta munimaan… munii kuin hanhi… poikii myötäänsä". Luullaan myös kaksosten syntymisen aiheutuvan siitä, että on sattunut syömään viljaa semmoisista tähkistä, jotka ovat kasvaneet kaksittain samassa korressa. [Kaksihaaraisia tähkiä poimitaan ja syötetään lampaille, jotta ne karitsoisivat kaksosia.] Joku pahansuopa on voinut ilkeyksissään syöttää.
Lapsivaimo-tietäjät, poapot, voivat kyllä saada aikaan sen, että vaimon lapsisarja vaihtuu. Kun äiti on saanut ensimmäisen lapsensa, esim. tytön, ja sitten haluttaisiin saada toiseksi poika, kääritään vastasyntynyt semmoisenaan isän likaiseen paitaan synnyntäsijalla ja sanotaan:
"Anna, Jumala, poikuo ison sijalla, lasta vanhemman jälillä!"
Istumet kääritään valkeaan vaatteeseen ja haudataan lammaskarsinaan selälleen, napapuoli alaskäsin. Ja ensimäistä keittoa, jota äidille laitetaan, hämmennetään verkonkävyllä, ja annetaan sitten saman kävyn kärjellä äidin suuhun kolmesti ja lapselle samoin. Mutta jos tyttöä halutaan pojan synnyttyä mikä on harvinaista, sillä pojat ovat aina mieluisampia, kääritään lapsi äidin paitaan ja pyydetään "tyttöä emon sijalla"; istumet haudataan kohdalleen ja keittoa sekoitellaan värttinällä.
[Kun lehmä saa härkävasikoita, niin ensimmäistä juomaa hämmennetään läävälapiolla ja sanotaan:
"Lehmät soamah lehmie, emännät tyttärie!"
Sitten pirtissä huhutaan savupiippuun:
"Meillä on kiukoa lehmie!"]
Pahat ihmiset voivat myös kademielin muuttaa vaimon lapsisarjan tuomalla rikkiet makauksien alle, kun vaimo lepää lapsivuoteessa. Niin oli Maksiman nainen Vuonnisessa naapuritalon emännältä rikkonut poikasarjan — emäntä oli unessa nähnyt, että olisi vielä saanut viisi poikaa — ja upottanut järveen nuottakorvakon alle sekä pannut sijaan tyttö-sarjan, joten emäntä sai viisi tyttöä.
Vanhat viisaat poapot kyllä jo veristä näkevät, milloin vaimo kantaa tyttöä, milloin poikalasta. Kenellä on tyttö kannettavana, hänellä aina karkelehtavat veret kasvoilla, vuoroin aina "kavahtaa ta katoo". Mutta poikaa kantava on aina kalpea. Myöskin vatsasta päätellään, sillä tyttöä kantavalla on mara enemmän kylkiä myöten, kun taas pojan laatijalla on "tshoherona", pystympänä. Jos vaimo kantaa kuolijaa, marrasta lasta, joka on jo syntyessään kuollut taikka heti kuolee, voidaan se huomata kasvoista, jotka tällöin ovat aina puhalluksissa ja niin martahan näköiset.