Joskus voivat martaana olevat vaimot lapsettomuudessaan turvautua Tuonelaan menneisiin vanhempiinsa ja muihin vainajiinsa. He pyytelevät joko kalmistossa taikka vain kotona:
"Toattoseni Tuonelasta, moamoseni moaemästä, kaikki suuri sukukunta, helie heimokunta, yheksästä polvesta yheksäh polveh, muistetut ta i muistamattomat, tiijetyt ta i tietämättömät, kaikki milma auttoat ta armastoat, kun miula mieli loatiu lapsie."
Jos vanhemmat, varsinkin
"moamoseni rodiiteli (roditeli = ven. vanhemmat), kallis kantajaiseni"
ovat kuolleet hyvällä sydämellä, niin he kyllä auttavatkin vielä tuolta ilmalta, tuonelasta. Mutta jos vaimo on mennyt naimisiin vastoin vanhempiensa tahtoa, ei pyytämisestä eikä rukouksista ole apua. Vaimon oleminen martaana onkin monesti seurauksena semmoisesta tottelemattomuudesta. [Häissä lakkia morsiamen päähän laitettaessa antoi äiti tyttärelleen lapsilykyn siten, että riitsi oman hiusrihmansa ja sitoi sillä tyttärensä hiukset.]
Sukupuoliyhteydestä miehen kanssa on vaimon ehdottomasti pysyttäydyttävä "pesemisten" aikana, samoin myöskin lapsen saannin jälkeen kuusi viikkoa, jos tahtoo "reähkeä" välttää. Vanha rahvas pitää lisäksi vielä, ja on varsinkin ennen pitänyt, luvattomina öitä keskiviikkoa, perjantaita ja maanantaita eli kirkon jokaviikkoisia paastopäiviä vasten. Samoin vanha rahvas on myös "paastonnut" kaikki kirkolliset paasto- ja pyhäajat, suuret pyhät, Petrun pyhät, Spoassun pyhät ja joulut, rostuot. [Suuri pyhä l. pääsiäispaasto kestää 7 viikkoa, Petrun pyhä 2-6 v., Spoassun pyhä 2 v. ja rostuon pyhä 6 v.]
Vanha kansa on vielä pannut merkille kuun vaikutuksen ihmislapsen sikiämiseen. Kuuttomalla ajalla ei pitäisi siittää lapsia, sillä niistä lapsista, jotka silloin "kohteutuvat", tulee hölmöjä ja lyhytjärkisiä. Eikä kulullakaan kuulla ole hyvä vaikutus, silloin alkuun pannut lapset ovat sairaalloisia ja lyhytikäisiä. Uudenkuun aika on paras aika, uudenkuun lapset ovat terveitä ja pitkäikäisiä, viisaita ja hyväpäisiä.
4. RASKAUDEN AIKA.
Raskauden aika on "sukua myöten": poikaa pitää kantaa hiukan kauemmin kuin tyttölasta. "Pesemisistä" ei oikein tarkoin saata laskea synnytyshetkeä, sillä ne voivat monesti käydä "kohunkin peällitshi".
Raskaana, paksuna eli vatshan keralla["vatshan kerallini naini" sanotaan monesti raskaasta vaimosta] ollessaan on vaimon kaikin tavoin huolehdittava elämästään ja toimistaan, jottei hänelle eikä varsinkaan pienokaiselle sattuisi mitään vaaraa ja vahinkoa. On ehdottomasti vältettävä kaikkia semmoisia vaikeita töitä, joista suorastaan olisi pienelle ruumiillista vahinkoa. Niinpä ei saa kangasta kutoa, koska pitäisi istua ahtaissa kangaspuissa, ei myöskään tunkeutua ahtaaseen kiukaaseen uunia saveamaan eikä liioin lampaita keritä, lampaat kun saattaisivat ketturoidessaan pahasti satuttaa.