Tulkoa kaikki tuvehista syntysistä, tunnon olovat omakuntaseni, tuvista hyvästäni tunnon silmittelömäh yksillä tukkusilla omih tuvehuisihih!
Tulkoa omastelomah [omaiseksi tuntemaan], kaikki olovat Tuonelan omakuntaset, orhieta hyvästäni omih omusih, omat ottamaiseh ['omat ottamaiseh' = omat lapset, jotka jo ovat kuolleet] oimun ensimäisiks orheijen ilmojen peältä!"
Jos vainaja on pieni lapsi, niin kalmistoa lähestyttäessä kutsutaan vastaan ottajia:
"Tulkoa miun voalimaistani vallan silmittelömäh omih valkevuisih omat voalimaiseni vallan ensimäisinä, kun on valkie Spoassuni vaivutellun valkeijen ilmojen peältä voalimaiseni sulat valkevuot!
Voi, valkeih ilmoih seätelijä voalijaiseni, valkeista syntysistä valveuvuksennella vastoalomah miun voalimaistani ['Voi valkeih — — — voalimaistani' = Maamoni, tule ottamaan vastaan vaalimaistani] omih valkevuisih, kun valkie Spoassusen' vallan hullusina ['vallan hullusina' = aivan pienenä] vaivutteli valkeijen ilmojen peältä sulat valkevuot miun voalimaiseltani.
Voi, kauneih ilmoih seätelijä kantajaiseni, kaunehista syntysistä kajon yleneksennellä ta kaikki kajon olovat Tuonelan kansakuntaset miun kannettuistani katsahtelomah omih kallehuisih kaunehien ilmojen peältä, kun kaunis Spoassusen' miun kannettuiseni kallehuot kajon puuvutteli kajon yhettömiks."
Avonaisena odottaa Tuonelaan tulijaa jo kalmistoon kaivettu hauta. Sitä lähestyttäessä kuullaan itkijän valittavan:
"Voi kuin viluilta viimoaloo vieronasta vartuostani vieslövän hyväseni Tuonelan visan assuntasijaset!
Voi kuin kylmiltä kyettelöö kyhelmästä vartuostani kyllä hyväseni kyhän assuntasijaset näinä päiväkypenyisinä!"
Aivan haudan vierellä oltaessa itketään: