Et tiijä, tuloo vereksie sanomaisie soahustelomah [kyselemään] soavehis syntylöissä sammusta vartuostani.
Voi valkeista syntylöistä valivopolkkasista vallan etshitellä vaimalan vartuoni vallan kohtalahista! Niin, vaimala vartuoni, olen valkeijen ilmojen peällä vallan monenloatusien Tuonelan vaimalaisien valtivoiksentelijaisina [kärsijänä].
Ei ole ollun minkänä vallallisien vaimaloijen miel'alasien valotuksie [vaimennuksia] niistä aijoista soahen, kun on hänen valkehuot valkehih syntylöih valkie Spoassusen' vallan puuvutellun.
En ole kuitana voalimaisieni vassen voinun valotella [vaimennella] vaimaloita miel'alasieni enkä ole voinun valitella kuillana voalimaisilla.
Anna, vaimala vartuoni, hotj siun valkeih syntysih vallan puuvunta-aikasina valittelen vaimaloijen vetysieni keralla!
Etkö valkeis syntysissä miun vaimalan vartuoni vallan kohtalahisella valittelis näihe loatusie, kun vaimalan vartuoni valkeijen ilmojen peällä valittelen siun valkehuisie vassen."
Kun sitten muisteliaiset on jaettu ja pappi haudan siunannut sekä vainajan pokrepainnut, valmistanut hautaan, otetaan aluskanget pois ja arkku lasketaan nuorilla hautaan. Silloin itketään:
"Elköä, tunnon olovat omakuntaseni ta i tuvis narotakuntani, tuvista hyvästäni tuhansien Tuonelan turpeiden turvutuksiks[turvotettavaksi] tunnon loajitelko!
Voikoa turpiet tuomituhjuset [tuomipehkot] tunnon etsitella tuvehen hyväseni sijoih tuvehih syntysih!
Anna miun tuvis hyväseni tunnon elosteloo tuvehien ilmojen peällä tunnon olovat aikasie.