Niin lienöy inhu vartuoni kaikeks ihalaks ikäseksen' inhojen vetysieni Valtasissa, kun alan ihalan hyväseni ihaluisitta innon elossella näissä ihalasta hyväsestäni jeänehissä innon assuntasijasissa."
Ei tahdota pirttiin päästyä oikein uskoa, ettei vainaja todellakaan enää ole "assuntasijasissah". Kaikkialla näkyy tuttuja todisteita hänestä. Ehkäpä hän on vain jonnekin pistäytynyt, piiloutunut? Siksipä aletaan häntä pirtistä ja jokapaikasta "etshitellä" (etsiskellä) itkuvirsiä valitellen:
"Anna rupielen, kiero vartuoni, kirasta hyvästäni kiran etshittelömäh omista kiran assuntasijasistah.
Eikö ole hotj omien kivikiukaijen [uunien] korvasilla kiran loajitteliutun, kun kiran rikenih kertasih kiroijen ilmojen peällä oloaikasina omilla kivikiukaijen korvasilla kiran koaleli.
Ei ole kirahan hyväseni kirahuot omilla kivikiukaijen korvasilla kiran koalelomassa.
Kaikki on nämä kivikiukaijen korvasetkin kierojen vetysien valtasissa näinä päiväkiekkosina.
Kuihe loatusih alan, kiero vartuoni, kiran elossella näissä kiran assuntasijasissa kirahan hyväseni sulitta kirahuisitta?
Anna, paljo vartuoni, parahan hyväseni parahuisie panun etshittelen omien patvipatshahuisien takoa.
Vet, se panun rikenih kertasih patsherteli [puheli, pakisi hiljaisella äänellä] omieh patvipatshahaisieh [kiukaan patsaan] takana panun myöhäsien iltapatsheroisien panun alenenta-aikasina.
Niin se lienöy paljolla vartuollani kaikeks parahaks ikäsekseni panun suuret paljoset [mielipahat] panun alenneltavaisiks, kun on nämä patvipatshahaisetki paljojen vetysien valtasissa näinä päiväpatsheroisina."