Mutta kun ei pirtistä löydy vainajan "valkehuisia", käväisee itkijä häntä toisistakin huoneista etsimässä:
"Anna rupielen, sammu vartuoni, omista salmojen suojasista soavehen hyväseni soavehuisie soarnan etshittelömäh.
Eikö ole hotj omih salmojen suojasih salauvuksennellun?"
Mutta kun ei sielläkään löydy, täytyy palata pirttiin takaisin, valitellen:
"Ei ole hotj soavis hyväseni omih salmojen suojasih voimin salauvuksennella kuihe paikkasih.
Aivan on soavehih syntysih soavis Spoassusen' hänen soavehuot soarnan puuvutellun.
Kuihe loatusih alkanen, sammu vartuoni, soavehesta hyväsestäni jeänehissä soarnan assuntasijasissa soarnan elossella soarnan armottomina soavehien ilmojen peällä.
Niin äijiksi sammusikseni soarnan loajittautuu soarnan polvuhiset Tuonelan sammuset.
Niin se alkaa turtivolla vartuollani tuhansin tulikypenyisin tuisaella [poltella, pistellä tuskaisesti, tuiskaella] tuhmat miel'alaseni.
Ei ole tuvehen hyväseni tuvehuisie enämpi omissa tunnon assuntasijasissah näinä päivätuomeksuisina. Ei ni kuillana aikasin enämpi tunnon koalele omih tunnon assuntasijasih.