Mie toivelen, jotta vieslövä hyväseni oli niillä aikasin omien viljastolasieh peässä viljatteliutumassa visan olovien omakuntasien kera visan jälkimäiset kertaset.
Oli niillä aikasin niinkuin vieslövämmät miel'alaset näinä huomenesvierennäisinä."
Pois lähtiessä sanotaan: "Viimeiset heät on pietty, ei enämpi enää sen häitä pietä."
Kuuteen viikkoon ei vainajalle toisessa elämässä anneta ruokaa, vaan hän saa olla nälissään, ellei täältä käsin ruokita. Siksi juuri jaellaan muisteliaisia: ruokitaan vainajaa. Vasta sitten, kun vainaja kuuden viikon murkinalta palattuaan saatetaan hänelle määrättyyn sijaan, saa hän siellä ruokinnankin.
Mutta jos äidiltä kuolee rintalapsi, ei äiti saa kuuteen viikkoon maistaa suuruksia ennen päivän nousua. Jos hän syö vähänkin, ei lapselle toisessa elämässä anneta sinä päivänä ruokaa. Vielä pitää äidin antaa rintaa joka päivä toisien vaimojen pikku lapsille, jotta hänen lastaan tuonelassa samalla lailla kohdeltaisiin. — Jos äiti makaa unissaan lapsensa kuoliaaksi, tuodaan hänelle toisessa elämässä, kun hän aikoinaan sinne joutuu, lapsensa ruumis "rautakalakukkona" [rautaisena kalakukkona] syötäväksi. Syötävä on vaikka hampaat eivät pystykään.
Kuuden viikon murkinan jälkeen on vainajan erikoinen muistopäivä vasta vuoden kuluttua, kuolinpäivän vuosipäivänä, jolloin taas syödään murkina ja muistellaan vainajaa, vaikka ei niin suurta juhlaa pidetä kuin kuuden viikon päivänä. Samoin taas muistellaan kahden, kolmen ja neljänkin vuoden kuluttua ja niin edelleen, joskus aina kymmeniinkin vuosiin. Niinpä yhdeksissäkymmenissä elävä Saaren Okahvie [Okahvie Bogdanov, kuulun runolaulajan Ontrei Malisen pojantytär, Anni Lehtosen äiti] on jo neljättäkymmentä vuotta "vallan kohtalahistaan" joka vuosi muistellut ja murkinoinut sekä heimokuntaansakin kutsunut. Ja niin pyhänä pitää mummo muistipäivää, että pukeutuu parhaisiin vaatteisiinsa eikä tee silloin mitään työtä.
Paitsi kunkin vainajan erikoista kuusiviikkoismuistopäivää ja vuosipäiviä, on karjalaisilla vielä vuoden varrella useita yhteisesti kaikkien vainajien muistoksi vietettäviä muissinpäiviä. Suurin niistä on muissinsuovalla, syksyllä vietettävä vainajain juhla, meidän vanhaa kekriämme sekä viettämistavaltaan että -ajaltaan vastaava merkkipäivä.
Muistinsuovatta vietetään, kuten nimikin ilmoittaa, suovattana, lauantaina, lokakuun lopulla vanhaa lukua [meidän marraskuun alkupäivinä]. Mutta jo sen edellisetkin päivät ovat "kalliita" pyhiä sekä tärkeitä valmistuspäiviä. Maanantaista asti aletaan suovattaa varten tehdä valmistuksia. Pestään huoneet, pestään vaatteet, kaikki puhdistetaan ja ruokavaroja hankitaan, syötäviä varustetaan, "mitä vain parahie, mitä henkivallasta löytyy". Edellisellä viikolla jo on laitettu talkkunajauhoja, sillä talkkunaa pitää muistinsuovattana olla. Vähistäkin ohravaroista koetetaan saada säästetyksi edes muistinpäivän talkkunukset. Samoin maitoa ja voita säästetään siksi päiväksi. Vielä pitää muistinsuovatan pöydällä olla lihaa ja kaikenlaista kalaa, sekä tietysti myöskin kaikkia edellä lueteltuja piirakka-, leipä- ja kakkulajeja.
Syysteurastukset toimitetaan juuri muistinpäiväksi. Kukin teurastaa mitä hänellä on teurastettavaa: lammasta, pokkoa (pässiä), lehmää, härkää. Ainakin ne eläimet, jotka on vainajille uhriksi luvattu, on teurastettava, jos oma ja karjan menestys on kallis. Sillä jos jättää lupauksensa täyttämättä, voi menettää koko karjansa. Ja sille aterialle on kutsuttava sekä heimolaiset että kylän köyhät, heitä pitää ensin syöttää, sitten vasta saa itse käydä ruokiin käsiksi. Vuotta nuorempia eläimiä ei teurasteta, semmoisen lihan syömistä kun pidetään "reähkänä".
Serola [ven. sreda = keskiviikko] ja peätintshä [ven. pjätnitsa = perjantai] eli keskiviikko ja perjantai muistinsuovattaviikolla ovat kallehet päivät, varsinkin viimemainittu, muistinsuovatan synninpäivä. Silloin ei pestä eikä kylvetä, ei jauheta eikä kehrätä, ei sahata eikä tehdä yleensä mitään rysketöitä. Naiset tekevät vain hiljaisia käsitöitä, ompelevat, tikuttavat [kutovat kudinta] ja miehet kutovat verkkoa taikka käyvät kylää. Jos näinä päivinä toimitettaisiin pesuloita, joutuisi likavesi "iesmännehillä sukulaisilla tuolla ilmalla juotavaksi". Samoin kehrätessä sylki, jolla näppejä kostutetaan, päräjäisi vainajain silmille. Maanantaina, tiistaina ja torstaina sen sijaan kyllä tehdään töitä ja toimitetaan pesuja. Kylyssä käydään tiistai- tai torstai-iltana.