En ni kuihe loatusih voimin, kaiho vartuoni, aikasieni kajon alennella. Läksin siun kallehuisies kajon etshittelömäh kauheista kalman multasista kaihojen vetysieni keralla.
Etkö voi, kaunis hyväseni, kajon yleneksennellä kaihoja vetysieni vassen kaunehista syntysistä kajon vähäsiks aikasiks kalovehkätysies varasih?
Mie hotj, kaiho vartuoni, niistä siun kallehuisies silmittelisin, kajon monenloatusien ikävieni kaihosie kajon alennuttelisin. Eikö hotj niiks aikasin alettais minun kaihoista miel'alasistani kajon suuret Tuonelan kaihoset."
Puolisen tuntia, tuntikin viivytään haudalla. Pois lähdettäessä ristitään silmiä ja prostiudutaan:
"Prosti milma, pokoiniekka!"
Kun murkinat on syöty, kalmistot käyty ja vieraat lähtevät pois, kiitellään heitä käymästä ja osanotosta:
"Spassipo, kun että osattomien peähysin ['osattomien peähysin' = halveksien] oimun silmitellyn orhien hyväseni opinjastolasie.
Mie toivelen, oneh vartuoni, jotta orhie hyväseni oli niillä aikasin yksillä opinjaverosilla oimun koalelomassa omissa olentosijasissah.
Oli orhiemmat miel'alaset niillä aikasin onehella vartuollani.
Spassipo, visan olovat kahenpuoliset omakuntaseni, kun visan koalelija kaksien vieslövästä hyväsestäni jeänehien visan omattomien visan assuntasijasih visan aivosina huomenesvierennäisien visan ylenentäaikasina yksillä viljaverosilla.