Voikoa, kujin olovat kahenpuoliset omakuntaseni, kujin loajitteliutuo kujin aivosina huomeneskuuroksuisien kujin ylenentäaikasina kuulu hyväsestäni jeänehien kujin tovolnoisien kunnivostolasien peällä kunnivoverosilla [hyvillä ruoka-aterioilla].
Eikö kuulu hyväseni kujin koalelis yksillä kunnivoverosilla, kuin olen, kurja vartuoni, niitä varten kujin loajitellun kuusitoistakymmen-loatuset kujin tovolnoiset kunnivoveroset.
Mie niillä aikasin hotj hänen kukkahuisie kujin silmittelisin kujin jälkimäiset kertaset omissa kujin assuntasijasissah kujin olovien aikojen oltuo.
Voikoa, visan olovat omakuntaset, viljatteliutuo [ravita itsensä. Sanotaan joskus: "ei ole nälkä eikä kovin viljakana."] visan aivosien huomenesvierentäisien visan ylenentäaikasina.
Eikö vieslövä hyväseni ilmauvuksentelis vieslövistä syntysistä, visan koalelis omien viljastolasieh peällä yksillä viljaverosilla.
Mie hotj niillä aikasin, vierona vartuoni, hänen vieslövyisieh visan silmittelisin visan jälkimäiset kertaset."
Aamulla päivän saapuessa käydään kirkossa rukoilemassa ja sitten mennään hautausmaalle. Pappikin tulee laulamaan, mutta jos pappia ei ole saatavilla, käydään haudalla ilman häntä, ristitään silmiä, suitsutetaan ja heitetään haudalle kaatuneesta puusta katkottuja oksia. Suitsuttamista varten viedään kalmistoon savipatasella hiiliä, ja palaset, pohja puhkaistuna tai laita lohkaistuna, heitetään haudalle. Kalmistossa taas jaetaan muisteliaisia varojen mukaan; köyhille sukulaisille ja tuttaville annetaan rahaa, vaatetta ja kaikenlaatuista syötävää, ja heitä kehoitetaan mainitsemaan vainajaa. Kun näin annetaan muisteliaisia ja vainajaa mainitaan, ei tälle tule toisessa elämässä puutetta rahasta, ravinnosta eikä vaatteista.
Kalmistossa vainajaa "nossatetah" valitusvirsin:
"Kajon vähäsen aikoo oltuo lähin, kaiho vartuoni, kaunehen hyväseni kallehuisie katsahtelomah, kuin et kuillana aikasin omih kajon assuntasijasih koalellun näinä kajon monina netälikaunis-toisina.
Niin olen toivellun, kaiho vartuoni, hotj olen kajon monet vuosikaunistoiset siun kallehuisittas kajon elossellun. Kuin et ole omissa kajon assuntasijasissas koalellun ni kuillana aikasin, hos minun kaiho vartuoni kajon rikenih kertasih on katshahellun siun kallehuisies kamoaikkunaisien korvasissa kaihojen vetysieni keralla.