Pahoilla paljoilla sanaraisoilla [kovilla sanoilla] paras hyväseni milma panun loajitteli, kun mie näillä etähäisillä parnumaisilla rupesin panun olkuolemah."
Ja vuonnislainen Anni Lehtonen voi jo vuosia takaperin tuonen tuville mennyttä miestään muistellessaan sekä tukalaa toimeentuloaan ajatellessaan puhjeta haikeisiin valitusvirsiin:
"Kun sukien Spoassusen suimun ensimäiset kevätsulaset suimun koaleloo, mie toivelen, jotta suimun kohtalahisen' suorehina somerolintusina suimun koaleloo suimun ensimäisih sulapaikkasih.
Mie niistä kahenloatusien kannettuisieni keralla hänen sulavuisie suimun silmittelisin, surento vartuoni, kun suimun olovoa karjoa ['suimun olovoa karjoa' = kovin isoa joukkoa] suventamaisieni [lapsiani] suimun ylentelen sukeijen ilmojen peällä.
Ei ole suimunkana ainusien sulavampien sanasien suimun seätelijäisie surennolla vartuollani eikä kahenloatusilla suventamaisillani.
Aivan soan, surento vartuoni, yksissä armosissa suimun ylennellä, kuin on sukie Spoassusen' sukien hyväseh sulavuot suimun puuvutellun.
Ei ole minkänä suimun urohien suojapaikkasie ['urohien suojapaikkasie' = miespuolista turvanantajaa] eikä sulapaikkasie suventamaisillani sukeijen ilmojen peällä.
Aivan soan, oneh vartuoni, olovan karjan ottamaisieni kera oksilla olijien orpolintusien oimullisista oimun koalella ympäri orheita ilmasie myöten.
Pitelee oneh vartuoni omista omusistanikin ['omista omusistanikin' = omista hoivistani] olotella [laskea menemään] ottamaiseni alla orheijen ilmasien. Kun en voi orsipeähysien ottelijaisiks ['orsipeähysien ottelijaisiks' = täysikasvuiseksi] omissa omusissani ortutella [kasvatella], pitää olovampiosasien [parempiosaisten] olkatyöhysih olotella kaikki ottamaiseni oimun helpposina [pieninä].
Siellä onehien sanasien keralla oimun rikenih kertasih opisaiksennellah [kohdellaan].