Niistäkin on onehella vartuollani olkasomasien täytohiset opoalaiset muijen opoalaisien peällä.
Kun on orhie Spoassusen' kaiken orhien ikäseni piettävät Tuonelan opoalaiset oimun loajitellun. Kaiken aikaseni pitäy onehen vartuoni olkapäijen takoa ohahella ['olkapäijen takoa ohahella' = huokailla, niin että olkapäät kohoilevat] niitä opoalaisieni.
En voi ni kuillana aikasin olotella hotj oimunkana vähäsiks aikasiks kenenkänä omusie vassen ['en voi ni — — — vassen' = en voi kenellekään koskaan valitella], niistä aijoista soahen kun on orhie Spoassusen' oimun kohtalahiseni oinuot oimun puuvutellun.
Kaikki olen onehet seänalaseni oimun alennutellun opoalavetysinä.
Niin on suuret opoalaiset, jotta en voi ni kuillana aikasin olkuolla onehista miel'alasistani, kun olen orhien Spoassusen opinjavetysien [viljavesien] peällä oimun koalatellun.
Niillä aikasin on orhiemmat miel'alaset oimun vähäset aikaset, kun orhien Spoassusen opinjavetysie oimun silmittelen.
Niiks aikasin kaihosen' kavoksenteloo kajon vähäsiks aikasiks, kun kaunehen Spoassusen karivetysien peällä koalelen ta kaunehie karjalintusie katshahtelen, kaiho vartuoni, kun niitä vassen kaihoja miel'alasieni alentelen."
Suruaikana käytetään mustia tai tummavärisiä vaatteita, tarkemmin sanoen naiset käyttävät, mutta miehet eivät niin paljoa välitä. Vieläpä pitää suruvaatteet olla huonot, kuluneet ja muoto murheenalaisen näköinen, sillä
"Ei mahu hyvä voate peällä, ken oikein murehtiu."
Rikkinäiset eivät vaatteet kuitenkaan saa olla, ainoastaan vanhat, kuluneet ja paikatut. Semmoisissa pukimissa käyminen pyhäpäivänäkin on murheen ja huolen merkki. Jos joku alkaa vanhoissa vaatekuluissa useasti esiintyä, sanotaan heti: "mi on hällä mureh?" Ruskieta[punaista] vaatetta ei kukaan pane päällensä murheen aikana.