— En ole tullut suurella viisaudella enkä korkealla opilla, mutta hengen ja voiman korotuksella.
Tästä huolimatta ei hän kyllä saanut kuin kaksi ääntä.
Nousi Lapin erämaan paimeniksi joskus oikeita toimenmiehiäkin, jotka jaksoivat pysyä virkeinä elämän yksitoikkoisuudessakin. Sellainen oli C.F. Pfaler, joka ensin Turtolassa ja Ylitorniolla vaikutettuaan kohosi väylää ylemmäksi, Muonioon, viihtyen täällä neljätoista vuotta (1854-68).
Pfaler oli rovasti ja "se mies sieti rovastin nimen". Kirkossa hän messusi, niin että se solkena kuului kylän taloihin, kun kirkko "oli lentävänä reikänä, akkunat rikki ja ihmiset istuit pöykkyri päällä kirkossa". Tätä pöykkyripeskien kansaa pappi ankarasti järkäytteli saarnoissaan. Varsinkin ahdisteli hän viinakauppiaita, juomareita, vieläpä liiallisesti koreilevia naisiakin. Kun vaimoväki pitkissä, lattiaa laahaavissa silkkinauhoissaan koreili kirkossa, saattoi rovasti huutaa:
— Niihin nauhoihin ensinnä helvetin tuli tarttuu!
Ja kun Vestolan herra Turtolassa töllisteli vain kirkonkattoon, sovitti pappi saarnaansa:
— Muutamat saarnan aikana laskevat nauloja kirkonkatosta…
Kovilla piti rovasti nuorta väkeäkin rippikoulussa. "Nykyisten pappien rippikoulu on kuin kirppasilla oloa" Pfalerin kouluun verraten. Kesäisin rovasti piti kylän nuorille pyhäkoulua. Helluntaista lähtien kävivät lapset joka pyhä iltapäivällä pappilan pirtissä, ja rovasti luetti heillä päivän evankeliumin, kysellen ja selitellen luettua tekstiä. Ottipa pappi joskus poikia tukastakin ja "kolhautti päätä seinhän", kun he salaa kurkistelivat kirjaansa.
Rovastin rouva oli "niinkuin yksi mainio talonpojan emäntä". Hän teki itse vaatteet koko väelleen, ja rouvansa ompelemassa puvussa kävi rovasti kirkossakin. Ja pappilan työmiehen, Muusan Heikin, kehnoa joukkoa papinrouva elätti, vielä paikaten lasten kurjat vaatteet, jopa kengätkin. Hyvin "talonpoikaista ja alhaista" oli pappilan nuori väkikin; kolme "pröökynää" ja viisi "tutänttiä". Vaikka pojat olivatkin "tutänttiä", häärivät he kesällä kotona ollessaan aina työssä. Useasti lähti koko pappilan perhe vierailemaan kylän taloihin. Varsinkin kun pidettiin kinkereitä lähikylissä, oli rovastin koko väki parhaina vieraina. Ja silloin "koko kinkeriväki syrjää myöten oli päivällisellä syömässä maitovelliä, voita, leipää ja kalaa".
Koko perheineen muutti rovasti Pfaler sitten tunturien maasta Nurmekseen, jossa kuoli 1879. Ei jäänyt hänen sukuaan Lappiin, muuten vain hyvä muisto.