Raatelu päättyi.
"Bunt" kruununtehtaassa oli kostettu, kukistettu.
Lukija, joka on jaksanut seurata jutelmaa tähän asti, kysäisee kaiketi kummastellen, miksikä työväki niin hervottomana antoi piestä itseänsä, tai miksikä se odotteli rääkkäystä eikä lähtenyt ajoissa karkuun, nähtyänsä kasakkain tulevan. Näihin kysymyksiin olen itsekin turhaan koettanut saada vastausta. Olisiko kenties venäläiseen kansaan kautta vuosisatain imeytynyt käsitys ruoskasta ja raipasta, tuo käsitys, josta valistuneet venäläiset kirjailijat usein murheella mainitsevat, mutta jolla nykyisessäkin sivistyneessä yleisössä Yenäjällä on paljo kannattajia, — olisiko kenties sillä ollut tässä jonkunlainen rooli?…
Arvoitukseksi niinikään jää minulle, kuinka me, pienet pojat, säilyimme eheinä tuossa kauheassa mylläkässä. Ikä ja puvut kenties ilmoittivat, ett'emme olleet tehtaalaisia, mutta kuinka sittenkin saatoimme välttää joutumasta ihan ihmisten jalkoihin, — en ymmärrä vieläkään.
— Strois! — kuului aliupseerin komento.
Kasakat asettuivat maantiellä kahteen riviin.
— Käännös vasempaan! Mars!
Ja jälleen marssi ohitsemme, nyt päinvastaiseen suuntaan kuin äsken, parvi ihmiskoneita, joista jokainen liikkui ihan samalla tavalla, samat käsien heilaukset; ei rävähdä yhdenkään silmä, ei elähdä ainoakaan kasvonpiirre. Tuonne he vihdoin katoavat kasarmilleen päin. Sinne päästyään kaiketi alkavat haastella äskeisestä huntista: mies se, joka parhaiten oli osannut nagaikkaansa käyttäen, ja nuori Mitjkahan se huimemmin muita oli sivallellut, mielessään kai tän-aamuinen tapaus kasarmissa; hän oli näet tänä aamuna jostain rikoksesta saanut viisikolmatta raipan-iskua.
Ja sitten käypi illastamaan tämä lauma, tyyneenä ja huoletonna. Ei nukuta vielä iltahuudon jälkeen kesäisenä yönä aromaan ruskea-ihoisia poikia. Balalaikka otetaan esille, ja huimasti tanssivat pihalla "kasakkaa" äskeinen aliupseeri ja nuori Mitjka.
Mutta tehtaan edustalla oli väkeä vielä ennallaan. Onnahtelevia, veristä päätään tai jäseniään piteleviä miehiä ja naisia kulki puoleen ja toiseen, horjahdellen, itkien, kiroillen. Muu kansa katseli heitä, voivotteli ääneensä ja silmiänsä risti.