— Annoin vast'ikään siitä määräyksen.

— Se on hyvä. Järjestys ennen kaikkea, — puhuu kenraali, hotkien ostereita.

— Mistä otitte ostereita? Jelisejeviltäkö? — kysäisee hän.

— Jelisejeviltä, teidän ylhäisyytenne.

"Konnoilla."

Lieneekö Konnoita enää Pietarissa olemassakaan, en varmaan tiedä. Vanhat Pietarilaiset tuon nimen kyllä tuntevat, ja vastenmielisiä muistoja se heissä aina herättää.

Konnoi oli oikeastaan hevostori, syrjässä keskikaupungista, jonkun matkan päässä Nevskin luostarista. Se oli pysyväin hevosmarkkinain paikka ja semmoisenaan hyvin tunnettu Suomen rahtimiehillekin, jotka kävivät Pietarissa. Pahalta soivan nimensä sai se siitä, että siellä pantiin toimeen sen-aikuiset barbaariset rangaistukset.

Verisiin näytelmiin Konnoilla ei meitä lapsia kotoa koskaan laskettu, mutta usein me, kouristuvin sydämmin ja johonkin sohvannurkkaan hyyristyneinä, illan hämärissä kuuntelimme silminnäkijäin kertomuksia niistä. Eikä sinne mielikään tehnyt, sillä siksi hirveitä olivat jo kertomuksetkin. Sen sijaan osuimme välistä näkemään sitä kamalata kulkuetta, jossa vankeja kuljetettiin Konnoille. Nelipyöräisille suurille rattaille asetetulla korkealla lavalla istui onneton, joskus useampiakin, takaperin, kädet seljän taakse sidottuina. Sotaväkeä kulki edessä ja sivuilla ja takana, suuren väenpaljouden seuratessa kummallakin puolen, kadun käytävillä. Kovin tarkasti tähystelimme silloin joka puolelle, eikö missään näkyisi kaleskoita, kaksi harmaata hevosta edessä, kuski kultareunaisessa kauhtanassa… Oli näet Pietarissa kansalla aikoinaan semmoinen luulo, että jos keisari sattuu tulemaan tällaista Konnoille kulkevaa saattoa vastaan, niin saa vanki heti armon. Voi kuitenkin, jos nyt sattuisi keisari tulemaan!…

Viimeisen kertomuksen noista auto-daféoista Konnoilla kuulin noin 35 vuotta sitten eräässä Inkerinmaan pappilassa.

Seurakunnan kirkkoherra oli takavuosina palvellut Pietarin suomalaisessa seurakunnassa apulaisena ja — Venäjän lakien mukaan — ollut virkansa puolesta tuomarin ja lääkärin kanssa läsnä eräässä rangaistus-tilaisuudessa. Tuomittuna oli näet silloin muuan Inkerin Suomalainen, lutherilainen.