— No niin, — jatkoi tietäjä — hää ko on kihloiss', nii tahtoo tiettää kihlasormuksii ja kyssyy nyt Fredrikin papalt', kui paljo sellaiset tulis maksamaa.
— Oo vait, — keskeytettiin häntä taas monelta taholta. — Häll' on kihlasormus jo sormessaa. Et sie sitä oo huomant? Ja mitäs varte hän ois kussunt' Anteroo ja Juhhoo?
— No Juhon papalt' hankkii morsiamellee buketin, ko reissaa Suomeen.
— A Anteron mammalt' mitä?
— No nii… Antero… — epäröi tietäjä, huomattuaan joutuvansa ahtaalle — Antero ja Fredrik, ainaha ne on muutennii yhess' just' ko vaunupari, ja niillä se sanoi inspehtor Slöörkii.
— Nyt män' myttyy Sinkkosen meiningit! Mitä noist' tuollaisist' turhist' juttuloist'! — nauroivat muut.
— No, no; peräst' nähhää! — koetteli tietäjä vielä pelastaa menetettyä asiaansa.
— Nähhää… — matkaisi joku.
— Sie älä matki minnuu, muutoin kasso issees.
— Mitä sitte?