— Ah ti turák, nastajássi turák! (Tomppeli, aika tomppeli) — torueli Anttoska, lukiessaan myöjälle rahoja.
— Kyl niilen kans vaan on tekemiist, — sanoi äkkiä ääni takana jotenkin puhtaalla Iitin murteella.
Pietarin Suomalaisten murre on varsin omituista sekaannusta eri murteista. Viipurin murre on siinä vallan päällä, mutta on saanut epäiltäväksi liittolaisekseen venäläisen sihisevän s-äänteen. Sen ohessa liittyy siihen puhujan kotitienoota tai vanhempien murretta myöten milloin palanen hämäläistä, milloin savolaista, milloin mitäkin. Anttoska haastoi puhdasta pietarilaista, jos sen puhtaudesta voi puhetta olla.
— Kas, työks siin oottaki, Annivanna! — sanoi Anttoska, nähdessään vanhan ystävänsä, matami Kaulion, kultasepänsällin emännän Mutshnoi pereulkasta (poikkikadulta). — Ihan noihe kans on helisemäss'. Meill' on nyt ykstoist' sallii, vaikka se ykstoistaas on reissunt' Suomee, ja viis opinpoikaa ja ne syyvvä murtaat kolm' kertaa päiväss', ja koffit sitt' viel' ja muut tieveet. Enkä mie ymmärrä kuin ne ihmiset jaksaat nii hirmuisest' syyvväkkää. Ja kaikk' on nyt nii kallist', nii kallist', nii, nii, nii… Onha teill' leipämiehii ja?
— Onhan meilläkih kaks eläjää kotoo ja muualt' viel' käyp' kaks sällii siint' Breitfuusin verstast'. Kaikk' kallistuu viikost viikkoh, mut eihän niilen kanss' voi vähävälii ruokarahoist' riilellä.
— Mites Kaulio on jaksant?
— Tuoss'han se menee, — huokasi matami Kaulio. — Olhan se, hospitaalist' päästyäh, par' viikkoo ihlan juomata, mut täss' toiss' sunnuntakin pääs' taas makuh.
— Älkääs nyt!
— Niinhän se pääs, siell' Matikaisen häiss'; se Matikain on sielt' meilän puolelt'. Viime viikoll' joi taas kaks päivää.
— Jaa, se on yks merkillinen ihme ja kumma sen juomisen kans. Ja kuulittaks työ kuin se käi sen Viitasen Vanjan kans?