Ja nyt me olimme pelkkää korvaa kaikki tyyni, niin suuret kuin pienetkin. Vanha kenraali oikein hellitti tuota hirmuista, mustaa kaulustaan.
— Katsokaa, — alkoi ukko Friman — tuo raketti ei ollut eikä voi olla muu kuin meteori.
— Shtoo-o?
— Se oli meteori.
— Mikäs helkkunan kone se semmoinen on?
— Avaruudessa kiertää ääretön joukko suurempia ja pienempiä kiviä. Kun ne sattuvat niin lähelle maata, että joutuvat maan vetovoiman piiriin, kiitävät ne maata kohti ja, ilmakerrokseen tultuaan, syttyvät sekä usein sulavat, ennenkuin pääsevät maan pinnalle. Välistä kumminkin ovat ne niin suuria, että ennättävät sulamatta tulla maahan. Semmoisia on löydetty Venäjälläkin ja säilytetään Pietarin museossa.
— Stoi, stoi! — huusi kenraali. — Semmoisiako kuin tuolla Kunstkammerissa? [Luonnon-opillisen museon kansan-omainen nimitys; väännös saksasta.] Semmoisiako, joita löydettiin takavuosina Donin kasakkain maasta?
— Juuri sellaisia.
— Hm. Vai niin! Se ei ollut siis pelkkää Pähkinää?
— Ei suinkaan.