Kahvipöydässä lausui rouva Nikkinen miehellensä:
— "Tiedäs, Fredrik, kuinka kauniita hattuja minä näin Fontellin akkunassa!"
— "Vai niin?"
— "Ne olivat niin erinomaisen sieviä, ja niin helppoja kuin kuuluvat olevan!"
— "Soo-o!"
— "Mitäs arvelet, Fredrik?" kysyi Emelie vähän ajan kuluttua.
— "Että tänään on kaunis ilma."
— "Ei, mutta niistä hatuista?"
— "Hattu mikä hattu," arveli Fredrik ja päätti olla lujana.
— "Katsos nyt, kultaseni, tuota minun hattuani. Katsos!"