Sillä tapaa saavuin kerran syys-illalla myöhään erääsen kestikievariin pohjoisessa Satakunnassa.
— "Jäättekö yöksi?" kysyi kestikievari.
— "En jää."
— "Kiire mahtaa olla?"
— "Kuinka niin?"
— "Kun lähdette tuonne kylmään yön selkään."
Minä arvelin itsekseni: ei mahda ulkona olla kylmempi kuin rinnassanikaan.
— "Valjastakaa!" sanoin isännälle.
Hän raapasi päätään ja virkkoi verkalleen:
— "Hevoset vietiin niitylle tuonne kauas."