Pian tulimme kestikievariin.
— "Suuri kiitos, hyvä herra, paljon kiitoksia," sanoi tyttönen, tultuamme vierastupaan ja pantuaan vaippani tuolin selkämykselle.
Minä käskin valkeata uuniin ja istuin sitten hänen kanssaan lämmittelemään,
— "Puhaltakoonhan hevonen vähän," sanoi tyttönen, ojentaen pieniä käsiänsä lähemmäs valkeata; "pian lähden takaisin. Paljon nyt kulkee matkustajia, ja huomen-aamulla tulee postikin."
— "Ei suinkaan sinua tänä yönä enää kyytiin panna?"
— "Molemmat rengit on kipeinä meillä, isännän täytyy odottaa postia, kukas sitten muuta kyytiä veisi jollen minä? Hollinpito on meillä urakalla: hollimiehiä ei ole. Saanhan huomenna sitten levätä."
Miks'et valittanut, lapsi, miks'et? Moni sinun sijassasi olisi tehnyt niin.
— "Mikä sinun nimesi on?"
— "Maija Leena. Äiti vainaja sanoi Lienuksi vaan."
— "Jäipä puheemme taanoin kesken. Suritko kauan äitiäsi?"