— "Aioin jo kirjoittaa sinulle, mutt'en tahtonut häiritä sinun väitöspuuhiasi. Aioin kutsua sinua tänne, sillä sinä yksinäsi saatat ohjata minua, sinä yksinäsi saatat osoittaa minulle onnellisen pääsyn tästä epätietoisuuden labyrintistä."
— "Bravissimo!" huudahti Yrjö. "Nyt ymmärrän, ja olisihan minun pitänyt ymmärtää se heti paikalla. Luota minuun, ystäväni; tässä on toinenkin käteni ja tässä olen minä kokonani. Käytä minua, käske minua, minä tottelen, ja sepä merkillistä, ett'en ennen lähtöäni tanssisi sinun kihlajaisissasi. Eläköön rakkaus!
Oi rakkaus, oi rakkaus…
En muista enempää, kuinka sanat sitten kuuluu, mutta eläköön rakkaus!"
Kuului koputus ovella.
— "Kuka siellä?" kysyi Niilo.
— "Kaks kertaa kaks!" kuului oven takaa. "Uskaaltako tulla sisään?"
— "Ole niin hyvä."
Sisään astui vanhanpuolinen pikkuinen mies, hattu ja hopeaponsinen sauva toisessa ja iso nuuskarasia toisessa kädessä.
Niilo esitti ystävällensä lehtorin Sylvester Sylvestrius'en matematiikin opettajan lyseossa.