— "Hauskaa, hauskaa," puheli Sylvestrius. "Mutta, kaks kertaa kaks, onkos meidän Niilo lehtori sairas?"
— "En suinkaan. Kuinka niin?"
— "Muutoin vaan arvelimme sitä siellä, kosk'et tullut opistoon tänään."
— "Herran tähden, mitäs kello on?" huudahti Niilo.
— "Kaksitoista se on."
Niilo kalpeni; hän ei osannut sanoa enää mitään. Hänelle oli ensi kertaa hänen elämässään tapahtunut se seikka, että oli huolimatonna laiminlyönyt velvollisuutensa.
— "Ei se vaarallista ole," lohdutteli Sylvestrius. "Minä otin tuntisi, ja sillä se oli tehty. Tulethan iltapäivällä?"
— "Kyllä hän tulee," vastasi Yrjö.
— "No niin. Kyllä minä arvaan, mikä nuorta lehtoria vaivaa, mutta asia ei koske minuun, ei ollenkaan, kaks kertaa kaks. Tänäänhän on iltahuvit. Tulettehan, hyvät herrat? Ennen vanhaan pelasit siellä minun kanssani shakkia, Niilo, mutta nyt en pyydäkään. Minä tiedän, ettäs koetat saada mattia toisella tavalla. No niin, nyt täytyy lähteäni. Voikaa hyvin."
Tän'iltana siis menevät Niilo ja Yrjö iltahuveihin; siellä tapaavat he
Olkkosen neidot, ja Yrjö herra saattaa asiat selville. Niin päätettiin.