— "Tohtori," virkkoi Aina viimein, silmiään nostamatta. "Minkätähden olette niin paha?"
— "Samaa sanoitte eilenkin, ja niin ikävätä kuin onkin kuulla tuota, niin hauska mun on muistaa sanoneenne, ett'eivät kaikki tohtorit kumminkaan ole pahoja. Ja hän ei ole paha."
— "Kuka?"
— "Saanko sanoa?"
Aina peitti korvansa käsiinsä. Se oli samaa kuin "sanokaa."
— "Hän on sama, jonka muisto teissä niin miellyttävänä sekaantuu muistoon noista tanssiaisista Helsingissä."
Hiljainen kaste kimalteli purpuraisilla kukilla.
Yrjö nousi hiljalleen. Niilo oli saapunut aivan lähelle. Yrjö otti ystäväänsä kädestä ja viitaten Ainaan, kuiskasi:
— "Hän."
Niilo istahti Ainan viereen…