Kalaonni oli ollut hyvä.
Sjöblom souti, ja tuntui hänestä soutukin nyt niin ylen helpolta ja hauskalta.
Kas niin, tuolta tulla tuhuttelee Seppolan salmesta vanha Lauttakosken höyrylaiva "Laine", vanhuuttaan huojuen ja puhkien. Se on vanha raakki, Helsingissä täysin palvellut ja sitten siirretty tänne maan sydämmeen, jossa se vielä koettaa kuluneilla masinoillaan välistä käydä kaupungissa tarpeita noutamassa.
— "Niiranen hoi! Soudanko ma vanhan 'Laineen' ympäri?" kysäisee
Sjöblom.
— "Älä joutavia! Anna sinä sen kulkea kihnustaa omia aikojaan."
— "Mutta minäpäs en malta. Pidäs perää hyvin."
— "No pidetään."
Ukko Niirastakin alkaa huvittaa tämä leikki. Sjöblom soutaa kuin mies, eikä aikaakaan, niin jo ollaan "Laineen" kohdalla.
— "Terve miehille!" huutaa Sjöblom, ja höyryveneestä vastataan iloisesti.
— "Iltaa, iltaa!"