— "Mitäs niistä tyhjistä keräilet?" sanoi Lintunen. "Toisit täysiä sijaan".
— "Jaa, juu, niin", liitti Sillfors. "Mene paikalla aptekarisi luo ja sano, että oluet loppui".
Jussi katsoi vähän epätietoisena Sillfors'ia.
— "Menetkö?" tiuskasi Sillfors ja katsoi tuimasti poikaan.
— "No menen, menen!"
Ei kulunut kymmentä minutiakaan, niin ajoi Jussi Lokellansa pihaan ja nosti kuormasta olutkorin.
— "No rohkea rokan syö", sanoi Lintunen.
— "Eläköön!" huusi Sillfors.
— "Eläköön Sillfors!" huusi Simpura, ja jälleen soi Sillfors'in korvissa äsköinen ihana musiki.
Syntyi hetkiseksi aselepo, jolloin väsyneet miehet virkistivät voimiansa. Pranmestari kutsuttiin joukkoon. Hän tarvitsi virvoitusta hänkin, ja kiitollinen hän olikin siitä, nokinen ja läpimärkä mies, mutta aina kuin eläköön huudot tulivat liian koviksi, varoitteli hän: