— "Voin, herra pormestari", vastasi toinen. "Ei ole enää mitään vaaraa. Yöksi minä panen kaksitoista miestä vartioimaan tulta".
— "Minä voin niin muodoin olla huoleti?"
— "Aivan huoleti".
— "Suuri kiitos! Minä olen muistava teitä".
— "No jumalan kiitos!" huokasi mamseli Nikander ja taputti palomestarin märkää olkaa. "Voi sentään, kuinka te olette hyvä!"
Pormestari nousi. Hän haki silmällään paikkaa, jonne laskisi Sitnikow'in paperit, mutta ei ollut missään turvallista sijaa. Vihdoinkin hänen kasvonsa kirkastuivat. Hän meni uunin luokse, nousi tuolille, teki pellinnyöristä siansilmukan ja ripusti Sitnikow'in paperit siihen.
— "Tuohon ei ylety kukaan, ei Gustava pölyrievullaankaan", virkkoi hän itsekseen.
* * * * *
Rauha palasi jälleen kaupunkiin. Palopaikalla oli vaan Sillfors uskollisten seuraajainsa kanssa sekä palomestari vartijoineen. Kihisten sammuivat kekäleet ja hirret, päästäen, ikäänkuin viimeistä kiusaa tehdäkseen sammuttajilleen, silmiä kirvelevää savua.
Aptekarin Jussi keräili tyhjiä puteleita koreihin.