— "No mutta olettepas te nyt ihan ihmeellistä väkeä! Enhän minä ole aikonutkaan sanoa hänelle, en yhtään pahaa sanaa. Mistä sen olette saaneet, että minä hänet nyt panisin vankihuoneesen!"
— "Voi sentään kuinka teillä on hyvä sydän", riemuitsi mamseli
Nikander.
— "No niin August, tiesinhän minä, että sinä olet hyvä", puheli
Gustava, ja nuo hyväntahtoiset olennot taputtivat taas pormestaria.
Keveästi riensi nyt mamseli Nikander kutsumaan palomestaria, joka uskollisena virassaan yhä vielä oli palopaikalla. Ennenkuin hän tuli sisään, oli mamseli Nikander jo ennättänyt lohduttaa häntä.
— "Tulkaa, tulkaa vaan rohkeasti", puheli hän, "älkää peljätkö, — hän on niin hyvä, voi sentään, kuinka hän on hyvä! Ei hän toru, ei hän toru!"
Palomestari tuli ja pysähtyi tamburiin.
— "Käykää sisään!" sanoi pormestari.
— "Suokaa anteeksi, minä en voi tulla, olen aivan nokinen ja läpimärkä!"
— "Läpimärkä!" huudahti mamseli Nikander. "Voi sentään tätä päivää!"
— "Pranmestari!" puhui pormestari vähän juhlallisesti. "Voitteko te, sittenkuin olette, ei ainoastaan katsojana, vaan myös tehokkaana osan-ottajana sammutuksessa toimeliaana ollut, vakuuttaa minulle, ett'ei vaaraa enää ole tällä minun asuinrakennuksellani?"