Mamseli Nikander pysähtyi ovella ja kääntyi ympärinsä.
— "Älä toru häntä, hyvä August" pyysi Gustava, "siitä, että hän tuli vähän myöhään tulipaloon…"
Pormestari teki maltittoman liikkeen.
— "Ei, hyvä August, et saa torua. Hän on kumminkin…"
— "Voi sentään!" yhtyi mamseli Nikander samaan rukoukseen. "Onhan tässä tarpeeksi hirmua yhdeksi illaksi. Älkää, hyvä pormestari, toruko häntä ja vetäkö sinne hirmuiseen raastupaan…"
— "No mutta …" yritti pormestari puuttua puheesen.
— "Ei, ei, ei!" jatkoi mamseli. "Se on mahdotonta. Te ette voi olla niin kovasydämminen. Hänellä on heikko vaimo ja pieni lapsi, pieni, pieni, pieni, niin kaunis tyttö, tuommoinen. Ja hän on sentään oikein hyvä mies. Ettehän te vie häntä raastupaan?"
Ja mamseli Nikander laski kätensä pormestarin olalle ja katsoi häntä jälleen hellästi silmiin.
— "Niin, ethän sinä ole paha", puheli Gustava toiselta puolen ja taputti häntä olalle.
Pormestari menetti malttinsa. Hän hypähti ylös.