* * * * *
Kesäinen aurinko ilmoitti jo nousuansa, kun Sillfors viimeinkin raskitsi luopua palopaikalta. Tämä päivä ja yö oli ollut niin hauskaa aikaa hänelle. "Eläköön Sillfors!" se kaikui hänen korvissaan niin suloiselta. Aptekarin oluet olivat tehneet hänen mielensä hyvin iloiseksi.
— "Ei mutta nyt, pojat, atjöö", sanoi hän. "Nyt ei ole enää mitään vaaraa. Me olemme tehneet mitä olemme voineet. Ja ei muuta kuin tattis vaan aptekari Nordmanille!"
— "Eläköön!"
— "Eläköön!"
— "Eläköön Sillfors!"
— "Hiljaa, hiljaa!" varoitteli palomestari. "Herra pormestari nukkuvat jo."
Sillfors läksi kotiansa tavattoman iloisena. Kadut olivat typö tyhjät. Aurinko nousi parhaillaan. Sillfors'ista tuntui niin hyvältä. "Eläköön Sillfors!" kajahteli vielä hänen korvissaan. Hän myhähteli tyytyväisenä ja viimein, tultuansa kauppatorille, ei malttanut, vaan pysähtyi, sieppasi lakin päästään, heilautti sitä korkealle ja huusi:
— "Eläköön Sillfors!"
Sanomattoman tyytyväisenä meni hän kotiansa.