Pian jäävät "Laine" ja sen hyvänsävyiset kulkijat taaskin jälkeen.
Sjöblom ja Niiranen tulevat pian kaupungin rantaan.
* * * * *
— "Ota sinä, Niiranen, tämä hauki, kyllä minä kannan kahan." Niin sanoo jalomielinen Sjöblom, suoden ystävälleen mielihyvän saada kantaa voitonmerkkiä.
— "Vie sinä vaan hauki edeltäpäin kotia; minä tässä siivoan veneen ja pistäyn vielä puodissa, tupakkia sitä pitäisi hankkia huomiseksi."
— "Ei, no, tuota…"
— "No ota nyt vaan hauki ja astu kotia; kyllä minä sitten tulen vähän ajan perästä."
— "Samahan se nyt on", virkkaa Sjöblom, ja ottaa pajupehkosta vitsan.
Pajupehkosta kaupungin rannassa — ei uskoisi sellaista suuren kaupungin asukas. Mutta kyllä se on ihan totta. Pajupehkoja kasvaa vielä monen kaupungin rannassa armaassa Suomenmaassa; kasvaa meidänkin kaupungissa, ja hauskaa se minun mielestäni onkin.
Vitsa pujotetaan hauen lutusien ja suun läpi, sitten hauki selkään, yli oikean olkapään, ja sitten piippu hampaisin.