— "Kyllä on, emäntä hyvä, kyllä se niin on. Täällä se kouristaa niin kummallisesti, täällä näin." Ja sairas likisti kättänsä sydämelleen.
Kului joltinenkin aika.
— "Olisihan minulla", virkkoi sairas jälleen; "olisihan minulla suuri pyyntö, mutta…"
— "Sano sata pyyntöä, sinä siunattu mies", vastasi emäntä.
— "Tekisi mieleni pappia."
Isäntä kavahti pystyyn ja sieppasi turkit ylleen.
— "Kumpaistako?" kysyi hän ovessa.
— "Jos saisit sen uuden apulaisen."
Isäntä riensi ulos. Pihalla oli hevonen jo valjaissa.
— "Kukas hevosen on valjastanut?" kysäsi isäntä.