Ja se ilmestyi ja levisi manterelle ja saaristoon. Hypätä heilahti se köyhän mökkiin ja rikkaan taloon, singahti siitä palanen suurillekin: pistäysi se näet herrainkin penkkiin, minä tarkoitan herraskartanoon. Ja kaikkialla sitä katseltiin eri lailla. Kuka sitä katseli pelkillä silmillä, kuka silmälasien läpi, moniaalla oli franskalainen nenännipistinkin.
— Mikä se sitten ilmaantui?
— Laatokka lehti!
* * * * *
— "Tuossa se nyt on" sanoi herra Kylmänen ja antoi sen rouvalleen.
— "Vai niin!" sanoi rouva Kylmänen, vilkasi siihen ja antoi sen pojalleen.
— "Jassoo, jaha", sanoi poika ja vilkasi hänkin.
Eivätkä he sitten muuta sanoneetkaan, vaan menivät akkunaan katsomaan, kuinka lumirekeä eli lanaa vedettiin, ja laskivat yhtäpitävästi kaikki, että hevosia oli 7, joista yksi ontui vasemmalta etujalaltaan.
* * * * *
— "No oletko nähnyt sitä jo?" kysäsi herra Pettersson Anderssonilta.