Pellonpää. Ettäkö ihe setä?
Aironen. Hän juuri.
Pellonpää. Ja työ tuollaisena, tytön puvussa! Sapperment! Mitteehän kometiijoo tästä nyt tulloo? Kun peäsis, kun peäsis. Nyt tästä vasta parempi kometiia tulloo. Pal piree ja paree, sanoi Porilainen. Voi sapperment! (Pois oikealta.)
3:s kohtaus.
Aironen. Arvelin.
Arvelin (tulee perältä). Kuulkaas, hyvä neiti! Minuakos te säikähditte, vai miksikä te pakenette rehellisiä ihmisiä? Toinen tulee koreasti, soittaa kelloa, hänelle avataan, mutta samassa, ikäänkuin mörkö olisi nähty, juostaan pois. Hyvä, ett'ei salvattu oven väliin tätä minun nenäkultaani!
Aironen (yhä piippu kädessä, hämillään, itsekseen). Mikähän minut perii?
Arvelin. Kuulkaa minua toki, neitiseni! Vastatkaa minulle, asuuko tässä majori Silén tai Selin, en muista varmaan, mutta jompikumpi?
Aironen (itsekseen.) Mitä on tehtävä? Setä ei tunne minua. Hän on sitä paitsi likinäköinen. Hän on nähtävästi erehdyksessä tullut tänne. Majori, jota hän hakee, asuu vastapäätä.
Arvelin (itsekseen). Olisikohan tyttö kuuro! (Ääneen, kovaa.) Asuuko tässä majori Silén tai Selin, jompikumpi?