Aironen (itsekseen). Kävi nyt miten kävi! (Ääneen.) Kyllä, herra, kyllä hän asuu tässä, mutta — suokaa anteeksi — hän asuu vastapäätä; se tahtoo sanoa, kyllä hän asuu tässä, mutta — ymmärrättehän…
Arvelin, Lempo tuollaista ymmärtäköön, suokaa anteeksi! Hän asuu tässä ja hän asuu vastapäätä ja hän asuu kumminkin tässä.
Aironen. Niin, katsokaa, kyllä hän asuu tässä, mutta…
Arvelin. Mutta ei ole kotona?
Aironen. Aivan niin. Hän ei ole kotona.
Arvelin. No se on selvää puhetta.
Aironen. Se on hyvin selvää. Hän läksi tästä senaatiin, viemään kiireisiä asiakirjoja, semmoisia supliikeja, ymmärrättehän, supliikeja.
Arvelin. Sunnuntainako?
Aironen (itsekseen). Hiis! (Ääneen.) Ei juuri senaattiin, mutta (takertuen) hän, näettekös, hän meni pois… tuota… niin… hän meni pois… ymmärrättehän… pois kotoansa…
Arvelin. Kirkkoon luultavasti?