Aironen. Mitä tarkoitatte?
Arvelin (osoittaen piippua Airosen kädessä). Minä tarkoitan tuota piippua. Kaunis tyttö ja polttaa piippua — ai, ai, ai!
Aironen (itsekseen). Pakana! (Ääneen) Niin, katsokaa, minulla kivisti hampaita.
Arvelin. Kuinka ikävätä! Mutta sallikaa, kaunis lapseni, minun istua ja tehdä teille pari kysymystä.
Aironen. Olkaa niin hyvä. (Itsekseen.) Mitenkähän tämäkin leikki loppunee?
Arvelin. Minä tulin vast'ikään maalta. Nimeni on Arvelin.
Aironen (hajamielisesti). Minä tiedän sen.
Arvelin. Kuinka? Tiedättekö nimeni?
Aironen (itsekseen). Ah! (Ääneen). Minä olin sanoa, että minun on varsin hauskaa kohdata teitä.
Arvelin (itsekseen). Hän on erittäin, erittäin sievä. Minulla näette olisi vähän asiaa majori Silénille tai Selinille, en muista varmaan nimeä.