Aironen. Enkä minä ymmärrä, miksikä te olette niin kova tässä yhdessä asiassa, koska Väinöllä, minä tarkoitan herra Airosella, on siihen halua ja taipumusta! Jos minä olisin setä, ja minun luokseni tulisi veljeni poika (nojaten takaa Arvelinin olkapäähän) ja sanoisi: setä kulta, laske minua teaateriin, — niin minä vaan en hennoisi kieltää.
Arvelin (itsekseen). Mutta tuo tyttö on erinomaisen sievä, erinomaisen viehättävä. (Ääneen). Vai niin! Te arvelette siis, ett'ei sedän pitäisi kieltää veljenpojalta mitään?
Aironen. Miksikä te kiellätte sitten?
Arvelin. Hm. Miksikö kiellän? Tiedättekös, kaunis lapseni: jos te olisitte Väinö, en voisikaan kieltää.
Aironen. Miksikä juuri minulta?
Arvelin. Siksi, että te, että te pyydätte niin, niin förpiiskatun viehättävästi. Mutta kaikissa tapauksissa minun täytyy neuvotella asiasta muittenkin kanssa. Tuomari Tommila kehoitti minua käymään täällä hänen ystävänsä, majori Sil… Sel…
Aironen. Silén…
Arvelin. Niin juuri, majori Selinin ja professori Raunion luona, ja kosk'en tavannut majoria kotoa vaikka korvautuihan tuo vahinko tuhatkertaisesti hänen viehättävän ottotyttärensä kohtaamisella, hm. — niin aion nyt käydä puhuttelemassa professori Rauniota. Saattaisitteko sanoa, missä hän asuu?
Aironen (itsekseen). Professori Raunionko luokse neuvoa kysymään, hänen, joka ymmärtää teaaterista vielä vähemmin kuin setä?! Hm. Tähän saakka on kaikki käynyt hyvin. Uskaltaisikohan?
Arvelin. Ette mahda tietää professori Raunion osoitetta?