Arvelin. Enpäs lähetäkään.
Aironen. Kuinka?
Arvelin. Hm. Tehkää hyvin ja jatkakaa.
Aironen. Dresdenissä hän tutustui useampain taideniekkain kanssa. Hän näytteli kerran Pienessä Teaaterissa niin suurella menestyksellä, että hänelle kohta tarjottiin paikka Dresdenin parhaimmassa teaaterissa, eikä aikaakaan, niin kaikui hänen nimensä ympäri koko avaran Saksanmaan. Päälle päätteeksi hän rakastui kuuluisaan näyttelijättäreen Agnes von BühlendorfFiin, — kaiketi luitte siihen aikaan hänen nimensä sanomalehdissä?
Arvelin. Suokaa anteeksi, minä en milloinkaan lue teaateriuutisia, sillä minulla on niin paljo tekemistä rautaruukkini kanssa, ett'ei ole semmoisiin aikaa riittänyt. Kenties olette lukeneet sanomalehdissä Rautakosken ruukista?
Aironen. Suokaa anteeksi, — minä en lue milloinkaan ruukkiuutisia.
Arvelin (itsekseen). Siinä sait, Arvelin. (Ääneen) Mutta sitten?
Aironen. Nuorukainen pyysi nyt sedältänsä naimalupaa ja vielä kerran lupaa päästä teaateriin, mutta tuo luonnoton setä kielsi kumpasenkin!
Arvelin (itsekseen). Naimaluvan olisin minä sentään antanut.
Aironen. Hän pakotti nuorukaisen palajamaan kotia. Nuorukainen totteli. Hän jätti morsiamensa toivomaan sedän mielen muuttumista. Vielä kerran hän pyysi ja rukoili, polvillaan ryömien, mutta silloin —