Arvelin. Ja nyt Väinön luokse. En ole koskaan unohtava neuvoa, minkä teiltä sain.
(Pois oikealta.)
8:s kohtaus.
Aironen (yksin).
Aironen. Eläköön! Sanokoonpas nyt setä, ett'ei minusta ole näyttelijäksi! Ja lupa on saatu ja velat maksetaan. Eläköön! Kas niin! Nyt riittää professorina olo. (Heittää yltään yönutun ja ottaa valeparran pois.) Vaan, mitäs ääniä tuolta kuuluu?
9:s kohtaus.
Aironen. Arvelin.
Arvelin. Suokaa anteeksi, herra professori, jos jälleen teitä häiritsen. Teidän oveltanne on kaiketi nimilippu pudonnut pois, ja se seikka saattaa teille, joskus tuottaa hankaluuksia.
Aironen. Kuinka niin?
Arvelin. Juuri kuin olin menemäisilläni ulos, tuli ovessa vastaani muuan puotipoika ja kysyi minulta, onko muka herra Aironen kotona. Minä tietysti sanoin, että tässä asuu professori Raunio, mutta sitä hän ei ottanut uskoakseen. Kysyttyäni viimein, mitä asiaa hänellä oli herra Airoselle, veti hän esiin laskun Studen puodista ja sanoi tulleensa velkomaan jo viidettä kertaa. (Pyörittää päätään.) Minä luonnollisesti otin laskun ja maksoin sen. Kaunis lasku! Ei muuta saata sanoa. Siinä pari pukua ja huivit ja sormikkaat ja sen semmoista. Ai, ai, ai, sitä nykyajan nuorisoa! Mutta minä en ole tuosta millänikään. Niin, Herran haltuun professori! (Antaa kättä Airoselle ja astuu häntä hyvin lähelle.) Mitä?! Mitä minun pitää näkemäni?