Pellonpää (tulee tuolin takaa esille)
Aironen (tuskissaan). Ei vielä, ei vielä!
Pellonpää. Oisiikohan teällä tulitikkuja? Ei neät sattuna völjyyn. Se meijän mamma se aina kävvöö ja koplottelloo kaikki tikut taskuloista. Kas, tuossahan niitä töskyjä onnii. (Tarkastelee.) Jaa, neä on niitä alastarolaisia.
Aironen (vaipuu epätoivoisena nojatuoliin, seljin Pellonpäähän, itsekseen). Ellei tuo mies vielä tänä päivänä vie minua Lapinlahteen, niin se on ihme ja kumma.
Pellonpää (on sillä välin asettunut tuolin taakse lattialle). No nyt kelepoo pelata kometiijoo. Alakakee voan. (Äänettömyyttä.) No? (Samoin) No!? Mittees työ siellä kuhnailetta? Elekee viivytellä! (Kurkistaa tuolin takaa.) Ettekös työ pellookkaa?
Aironen (masentuneena). En.
Pellonpää. Mikääst o? sanoi Porilainen.
Aironen. Te olette mahdoton.
Pellonpää. Jaa minäkö?
Aironen. Te juuri.